Minä en saa lisäeläkettä. Kun pankin maksama omaeläke loppuu, alkaa myel-eläke.

Visakallon ja Tolpan emäntiä koskevasta keskustelusta tuli mieleen, että joskus 1900 paikkeilla kaksi Korpilahden Vespuolen isäntää keskusteli, että ”emäntä saa olla vaikka pyykkipunkan näköinen, jos sillä on tarpeeksi metsää”   Tämän sitaatin löysin Veijo Meren eräästä kirjasta.

Oppi meni perille, sillä toisen isännän poika avioitui isoäitini vähän pyykkipunkaa muistuttavan sisaren kanssa.  Eikä siitäkään mitään hyvää seurannut, sillä tämä aviopari keplotteli isoäitini ja kahden muun siskoksen perintöosuuden siitä tilasta n 10 %:lla käyvästä hinnasta hokuttelemalla siskosten höpertyneen äidin myymään tilan alihintasan.

Köyhä ja ruma?

Mitäs muuta kuin kuin systeemiä nakerrettu? Takavuosina sai ansiosidonnaista päivärahaa tietyin ehdoin keskeytyksettä eläkeikään asti! Ja sitä mitattiin ulos! Sitten eläkkeelle jo vuosia aiemmin. Kyllä nämä maksut siirtyy tuleville tekijöille. Mutta tähän viestiketjuun liittyen, ongelma ei ole paperiteollisuuden lakossa, vaan puunhinnassa, erityisesti kuitupuun, mitä sille olisi tehtävissä?

Jätkä: ”Sama tauti Rahilaisella”. Se jurppii jonkin verran. Lisäksi tuo nouseva ahne sukupolvi itkee, että me syödään niiden eläkkeet, mikä ei takuulla pidä paikkaansa.

En tiedä mitä sukupolvea tarkoitat ”nousevalla ja ahneella”, mutta tuskinpa yksikään sukupolvi on toista ahneempi.

On faktaa, että suomalaisten eliniän odote on kasvanut ja syntyvyys laskenut, mikä luonnollisesti aiheuttaa melkoiseta rasitusta ja epäsuhtaa eläkejärjestelmään. Eläkeikää ja  maksuja on korotettu, ja näin tullaan jatkamaan aina tarpeen mukaan, ellei jotakin radikaalia muutosta tapahdu, joka taittaisi trendin suunnan.

Itsellä ikää nyt 34 vuotta ja kyllä se hieman mietityttää, että kuinka suureksi eläkemaksut tulevat nousemaan ja milloin itse mahdan aikanaan ”päästä” eläkkeelle, mutta kuten sanoin, mietityttää vain hieman.Mielelläni teen mielekästä työtä, niin pitkään kuin terveys ja jaksaminen sen sallii.

En Jätkä tiedä, miten määrittelet ahneuden, mutta esim. itse ajattelen, että ensisijaisesti elän ja teen töitä lapsilleni. Olen jo ryhtynyt siirtämään vähää varallisuuttani 3 ja 5 vuotiaille lapsilleni, esim. lahjoittamalla kiinteää omaisuutta määräaikaisella hallintaoikeudella, säästämällä osakkeisiin, rahastoihin. Näin ovat tehneet, myös omat vanhempani ja heidän vanhempansa. Mitä olen perheellisten ikätoverieni kanssa keskustellut, niin suurin osa noudattaa samaa periaatetta. Tosin ihminen, elää aina tietynlaisessa kuplassa, joten emme tietenkään edusta koko sukupolveamme…

Tiedän että tapaani toimia, liittyy riskinsä. Esim. itse en ollut nuorempana kykenevä hallitsemaan minkään laista omaisuutta, mutta ihmiset muuttuvat ja ”kypsyvät”. Lisäksi ”alussa oli kasvatus” . Yritän saada lapseni ymmärtämään henkisenpääoman tärkeyden, mutta tuoda myös maallisen omaisuuden erimuodoissaan tutuiksi, jotteivat ne aikuisiällä olisi heille täysin vieraita asioita. Koitan tuoda asioihin konkretiaa, esim. sillä, että selitin lapsilleni (lapsille sopivalla tavalla) mikä on yritys ja osake. Käytin esimerkkinä The Walt Disney Companya, koska he ovat hirveitä Disney faneja ja Disney on läsnä heidän arjessaan ja aistittavissa kaikilla aisteilla. Kysyin lopuksi, että haluavaisivatko he omistaa hieman Disneytä. Sitten menimme osakekaupoille.

Vähän lähti sivuraiteille, mutta uskon, että jokainen edellinen sukupolvi on tavoitellut  parempaa tulevaisuutta seuraaville sukupolville. Ei meillä muuten olisi esim. näinkin laadukasta varhaiskasvatus- ja koulutus järjestelmää.