Keskustelut Puukauppa Lähteekö hankintahakkajan pino halvalla ?

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 58)
  • Lähteekö hankintahakkajan pino halvalla ?

    Toimittaja Sami Karppinen kirjoitti sinänsä mielenkiintoisen jutun omasta hankintahakkaajan työstään. Mutta hänen väitteensä kuidun huonosta hinnasta ei kyllä pidä enää paikkaansa. Kuidun tämän hetkinen hinta tasohan on  on historiallisen korkealla, myös hankinnalla. Toinen jopa huvittava teksti oli tuosta päivän tuloksesta, eli viisi kiintoa. Itse en kyllä ilkeäisi tuollaista määrää ilmoittaa päivän tulokseksi, vaikka tuostakin saa jo n 250 e päivässä- miinus menot, verot. Tietysti riippuu metsästä ja muista olosuhteista, millainen pino päivässä syntyy, mutta ainakin kuvassa näytti olevan ihan tolkkua puuta kasassa. Itse olen jo ikämies, mutta halutessani tuollainen tulos ylittyy kirkkaasti ja ei  kymmenen kiintoa ole reippaalle nuorelle miehelle kyllä välttämättä vaikeaa. Varmaankin löytyy myös miehiä, joilla onnistuu vieläkin suuremmat määrät. Kyllä tuon jutun taustalla on vaan toimittajan huono työtulos. Lähes kolmekymmentä vuotta mentiin sillä 30 eurolla, nyt kyllä voi olla tyytyväinen hintaan, kaikenlaisesta roskapuustakin tien varressa saa viitisen kymppiä.

  • mehtäukko

    Mukavia juttuja, ja onhan elonmerkki sekin kylältä kun moottori-, tai raivaussaha alkaa vonkua joltain suunnalta. Myöhemmin tolppien kalahtelut.

    ”..Ja miten niin motopuiden keräily ei olisi hankintaa,  jos puut hankintana myydään..”, ei Puu Hastelijan tapauksessa ole sitä verotusmerkityksessä.

    narisija

    Kyllä 53 m3/päivä/mies ja hevonen menee kämppä kuin kämppä hiljaiseksi.

    Berza

    Tuolloin on pinokuutioista ollut luonnollisesti kysymys, yli 30 kiintoa kumminkin, ehken 35 🤔

     

    Nostokoukku

    On saattanut olla niitä kuutiojalkoja. Eli n. 35 kuutiojalkaa on yksi kuutiometri.

    Berza

    No, ei varmaan ollut noin, eihän bropsia mitattu kuutiojaloilla. Vielä yksi muisto hänestä, olin isän kanssa teko / hevos ajossa poikasena. Me ajettiin toisen sedän puut, häntäkin pidettiin kovana ukkona ja olikin kyllä. S..o teki ja ajoi saman määrän, mitä veli teki. Muistelen laskeneeni motteja päivää kohti, se oli 11, eli noin seitsemän kiintoa pinoon. Helvetin luminen talvi oli vielä tuolloin, piti lapioda välistä hevos teitä lumesta ja luonnollisesti puiden juuret. Harvennus hakkuista kysymys, kuitu tehtiin kaksi metriseksi ja tukkipuut jäi pystyyn. Helkjarinmoisia haapoja oli myös ehken kolmannes. Isän kanssa jouduttiin suurimpia vetämään köysien ja tukipuiden avulla kyytiin. Jälkeenpäin mietin, miten hitossa setä ne yksin väänsi pinoon 🤔

    Eikä tämä ole Esson baarin juttuja, ennen oli miehet rautaa 😉

    Nostokoukku

    Eiköhän työmittana ollut aikoinaan kappalekauppa. Tietyn paksuuden ylittävistä kuitupölkyistä sai ns. tuplan, vastasi siis kahta pienempää pölkkyä. Eräs vanha metsäkämppä meni aikoinaan remonttiin. Sen perusteellisen siivouksen jälkeen pelastin tunkiolta seudun viimeisen mananmaille siirtyneen lentojätkän vanhoja Kala- ja erämiehen kalentereita. Niissä oli mielenkiintoisia tuon kuuluisan saiturin merkintöjä. Mm. tarkka kirjanpito kunakin päivänä tehdystä puutavarasta, esim kuusipaperipuuta niin ja niin monta kappaletta jne. Ainakin kaivospuut ja ratapölkyt mitattiin kuutiojalkoina, samoin tukit ja veistetyt puutavarat. Ainoa varmasti metripohjaiseen järjestelmään perustuva mitta oli halkomitta, motti.

    Berza

    No, voin pitkästä kokemuksesta sanoa, että noina vuosinymmeninä pinot mitattiin pinokuutioina, tuttua hommaa oli itsellekkin.

    Hitto, kun en saa siirrettyä tänne Metsolan Jounin kirjoitusta tästä artikkelista tuolta metsureiden fb ryhmästä. Joka on jäsen tuossa ryhmässä kannattaa käydä  lukemassa se, 100 prosenttisesti olen samaa mieltä ja niin näyttää sielläkin olevan tilanne muiden osalla.

    Berza

    <

    Tässä Jounin kirjoitus

    div>Kun kustannus on vakio, mutta</div>
    tuottavuus pielessä, se on selvä,

    että kallista on. 5 kiintoo päivässä

    tien varteen on auttamattoman

    vähän, ei ole ammattitaitoa siihen

    hakkuuseen, että sais tehoja. Jos ei

    osaa, niin kallistahan siitä tulee. 15

    kiintoo ajettuna, niin luvut alkaa

    näyttää toiselta tai 20-25 kiintoo

    pelkästään hakattuna. Edellyttää

    tietty, että mehtä ei oo mitää 20

    litran rankamehtää, vaan 70-80 li

    normaalia enskaa, ihanne

    semmonen, josta tulee 2 pitkää

    kuitua. Siirtelykaatotekniikka ja

    nippukarsinta, niin alkaa kiintoja

    ropista. Eli toimittajan oletus

    ”metsurista iskussa” voi fysiikan

    osalta pitää kutinsa, mutta pitää

    tietää, mitä sillä fysiikalla tekee j

    ihan kaikki turha sipistely pitää

    jättää pois. Hakkuutekniikka ei

    kehity, jos sitä ei opiskele ja

    harjoittele. Sanoisin, että 3-5

    tuhannen kiinnon jälkeen mies  on rivakimmillaan. harva hankintamies ees eläissään saa sellaista määrää aikaan

    käpysonni

    Kun on päättänyt omassa metsässä omana työnä tehdä hankintahakkuun, niin on turha alkaa mitään kannattavuuksia tai päiväsaavutuksia  laskemaan, en minä ainakaan viitsi, kun kuitenkaan ei kyse ole varsinaisesta toimeentulosta, vaan enemmänkin harrastuksesta.  Pääasia että tavoitteena olevan alan saa käsiteltyä siinä ajassa minkä siihen on varannut.

    Ja itse esim. harvennushakkuun yhteydessä otan samalla myös polttopuuta omaan käyttöön, niin se omalta osaltaan hidastaa myyntipuun tekoa, joten sikälikin on turha laskea mitään päiväsaavutuksia.

     

    Nostokoukku

    Just’ näin käpysonni. Minä teen oikeastaan vain polttopuuta. Mutta siinä ohessa täytyy ottaa talteen parhaat puolukkamättäät, kangasrouskut ja suppilovahverot. Ja joskus täytyy vain istua kuusen alla pitkä tovi kahvimukin jos toisenkin kanssa ja pillitellä huvikseen pyytä. Olen aikoinaan joutunut painamaan metsässä verenmaku suussa, silloin nuorena kun tyhjä rahapussi oli tyynyn alla herätyskellona. Enää en viitsi siihen rääkkin kovine tavoitteineen lähteä. Metsä hoitaa tehokkaasti terveyttä, kun siellä vain on.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 58)