Anneli heitti kiinnostavan ajatuksen. Väitän silti, että lahopuun tuotanto on kasvanut ainakin täällä vähälumisella alueella viime aikojen tuulien takia. Osuutensa voi olla silläkin, että puuston määrän kasvaessa tietysti myös kaatuneiden määrän pitäisi kasvaa.

Järeän puun hajotus on luonnontilassakin pitkä prosessi, joten en usko ihmisen havaitsevan eroa siinä suhteessa. Lisäksi lämmennyt ilmasto varmaan nopeuttaa hajotusta, joten se kompensoi hajottajien määrän mahdollista muutosta.

Raja saa olla se, milloin maassa makaava puumäärä haittaa metsätalouden harjoittamista eli kulkemista haittaavia rytökasoja ei talousmetsässä pidä olla. Yksittäiset tai muutaman puun ryhmät ovat asia erikseen.

Minun tiedossani ei ole sellaista ötökkää, joka lahopuun myötä yleistyisi niin, että alkaisia aiheuttaa elävään puustoon tuhoa. Tietääkö joku? Ainoa reunaehto on se, ettei uutta lahopuuta tule kerralla liikaa.

Kirjanpainajat, ytimennävertäjät ja tukkimiehentäit mm. käyvät kyllä kiinni eläviin tai heikentyneisiin  puihin ja munivat tietääkseni muualle kuin lahopuihin. Lahopuissa elää eri ötökät ja sienet etupäässä. Semmonenkin mielikuva on, että pikkulinnut jotka pesii lahopuun koloissa, syö joitain niistä haitallisista ötököistä; ainakin niiden toukkia.

Elikä jos ymmärsin oikein ”Oksapuun” viestiä, niin lahopuun lisääminen on ensi askel koko metsälön rauhoittamiseksi?

Suomen metsissä rehoittaisi vapaina sudet, karhut, hirvet, kauriit, laukonpeurat, metsäpeurat ja kaikki muutkin pieneläjät. Turisteja ajelutetaan maastoautoilla pitkin metsiä niitä ihailemassa – ihan niinkuin Afrikan suurissa luonnonpuistoissa.

Oksapuun näkemys uhkasta joutua luontoväen silmätikuksi on tietysti huomioitava asia. Kun kuitenkin kyse on hoidetusta talousmetsästä, jossa on jokunen kuutio lahoakin, riski lienee aika pieni. Kieltämättä tuo silti tuli mieleeni erään (vuosikymmeniä sitten naapurin pellon kuivattamiseksi kaivetun?) valtaojan reunoja peratessani. Umpeen kasvaneena ryteikkönä se tuskin kiinnostava olisi ollut, mutta nyt kun säästin sinne isompaa tervaleppää toisella puolella olevan koivikon ja toisella olevan kuusikon väliin ja vaikutelma on siisti, ottaa se herkästi silmään. Toinenkin vastaava paikka on kasvussa, tosin metristä tainta vasta ja pelkkää kuusikkoa. Saa nähdä, tuleeko heinikkoon luontaisesti sekapuustoa. Toistaiseksi ei ole tullut.

Ylipäätään käsite ”hoidettu talousmetsä” on taikasana, jolla saadaan Puukin mainitsemat uhat kampitettua.