Keskustelut Tekniikka ”Lähetkö vänkäriksi?”

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 49)
  • ”Lähetkö vänkäriksi?”

    Tässä on äskettäin käyty/käydään hartaasti keskustelua puun kaatamisesta moottorisahalla. Ja taas opin paljon uutta, teoriassa ainakin. Leevi Sytky se aloitti vänkäristä puhumisen. Minä siellä sähelsin joukon jatkona ja tarjosin rautakankea avuksi ajatuksella, että kangetaan tai vängätään, sama lopputulos. No eihän se niin mene…

    Selvisi, että on olemassa ihan tarkoitusta varten kehitetty laite, jota toiset kutsuvat vänkäriksi, toiset kaatoraudaksi (?). Litteä terä, jossa on lyhyehkö varsi ja kahva. Sitten myöhemmin joku alkoi käyttää samasta asiasta rennosti sanaa ”vänkä”.

    Nyt haluaisin oikein eksaktia erittelyä tästä tematiikasta. Puhutaanhan joskus, ehkä enemmänkin vertauskuvallisesti, myös vänkäraosta. Niin ja olen oikeastaan tähän hetkeen asti luullut, että vänkäri on eräänlainen epävirallinen nimike apupojalle, melkein synonyymi apurille. Vänkäri olisi siis ihminen, ei laite.

    P.S. Onhan täällä keskustelupalstallakin nimimerkki vänkäri. Senkin olen mieltänyt jotenkin kyseisen nimimerkin valinneen kirjoittajan titteliksi.

  • kisi

    Nimimerkki vänkärille:
    Kamala paikka, hävettää tunnustaa, että minulla on yllättävän hatara käsitys siitä, mitä tarkoittaa ”runkojuonto”. Voisiko sitä muutamalla sanalla yrittää selkiinnyttää?

    vänkäri

    No noin lyhyesti sanottuna, ensin puu nurin ja sitten karsittuna koko runko katkomatta vinssillä traktorin viereen. Sitten juontoketjulla pari runkoa kiinni vinssin alla olevaan lovipankkoon, johon juontoketju kiinnitettiin. Mielellään niin, että puun tyvet nousivat vedossa maasta irti. Traktorikuski sai siten vähän tasaisemman kyydin. Kun pankko oli runkoja täynnä vedettiin puut laanipaikalle, mitattiin ja katkottiin. Sitten alkoi kasaaminen. Vinssillä se tapahtui kiinnittämällä puomi vinssiin ja vetämällä ja nostamalla puut omiin kasoihinsa. Tässä sitä yleensä sattui ja tapahtui jos oli sattuakseen.

    Tämä tyyli ei onneksi ollut kovin pitkäikäinen. Omassa metässä näkee vieläkin siellä täällä isompien mäntyjen tyvillä runkojen tekemiä läimäreitä. Joillain oli vielä tapana ajaa harvennuksenkin puut pitkänä laaniin, jopa kuusikoistakin. Lahojahan niistä uranvarren puista sillä tavalla sai.

    kisi

    No niin, jopa selkiintyi. On se ollut nujuamista!

    kisi

    Tässäpäs on käynyt hutakka putsaus tämän päivän aikana.

    Kummastelen kyllä, miksi ”harrastelija” on pyyhkinyt sanansa pois.
    Kävikö ilettämään? Olihan siinä oikeetakin asiaa.

    kisi

    Kun en hirvinny ennää kysyä vänkäriltä tuota lovipankkoa, niin törmäsin tällaseen masinistien keskusteluun:

    http://www.masinistit.com/viewtopic
    .php?t=6250&sid=b4edaf09eccfdff3dc5
    6ca96e3266eb1

    … ja sieltä poimittu videonpätkä:

    http://www.youtube.com/watch?v=oQHS
    80qHcYI&feature=related

    6tukki

    Yritin tuossa miettiä mistähän ruotsin kielen sanasta tuo vänkäri olisi johdettu, mutta ei vaan naksahda…

    Koillismaalta muistan vänkäämisestä sellaisen sanonnan, että ”älä vänkää vastaan” = älä väitä vastaan.

    6 m3

    Kisille .
    Käyppä kurkkaamassa Stihlin 192. Pörisee kyllä, mutta soppii naisimmeisenkin käteen.
    Jos vaikka löytys vänkäri samalla?

    Korpituvan Taneli

    Niinkuin on jo tullut todettua vänkäri on alunperin apumies. kielitieteellisen selityksen antakoon joku muu.

    Miksi vänkäri nimitys on sitten vakiintunut kaatoraudan nimeksi?
    Syy lienee se että aienmin puun kaadossa käytettiin apumiestä työntämään puuta nurin. Tosin aikanaan tarvittiin justeerin (planteri yms sellaisia nimiä maakunnittain) sarviin muutenkin kaksi miestä. Apumiestä työntämään käytettiin vielä moottorisahan alkuaikoinakin. Kun hänet sitten korvattiin kaatoraudalla se sai apumiehelle kuuluvan nimikkeenkin.

    Vänkärin (kaatoraudan) käytöstä keskustelkoot osaavammat.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Anton Chigurh

    Joskus taannoin on tullut tuokin kysymys esitettyä. Jos vastaus oli myöntävä, niin kyseinen vänkäri sitten nosti jos jaksoi tukin latvapään takareen roukulle, yleensä samaan aikaan ja tahtiin, kun minä nostin se kevyemmän tyvipään etureen roukulle. Erinäisten jatkovaiheiden jälkeen sitten kehoitin hevosta suorittamaan veto-operaation. Kun oli saavuttu määränpäähän pyysin hevosta pysähtymään. Näin tapahtuikin, useimmiten. Seuraavaksi tukkikuorma purettiin sovittuun paikkaan. Vänkäri nosti edelleen raskaamman latvapään.

    Korpituvan Taneli

    Jaa, Anton meinaa että ”nosta sinä se tuore latva, niin minä nostan tämän kuivan tyven”.

    Anton oli armelias vänkärille, tavallisesti homma meni toisinpäin.
    Tai sitten jos vänkäri oli hyvin nuori poika tai jo paappaikäinen mies, niin ajomies itse nosti ja vänkäri pani vain puukangen aina sopivaan väliin ”murranteeksi”.
    Näin vipuamalla teimme ja purkasimme isäukon kanssa tukkikuormia. Alkuaikoina niin että minä asetin kangen ja myöhemmin niin että isäukko asetti sen.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 49)