Yksi syy metsä tilojen vähäiseen kauppaan on varmasti kaupanteko kustannukset. Varainsiirtovero. Lainhuutokulut ym. Pörssi osakkeen ostaminen on lähes ilmaista.

Oman metsäni tuottoprosenttia en ole laskenut siitä syystä että se olisi todella monimutkaista. Mitä lasketaan omalle työlle kustannusta. Ja se että omakotitalon lämmityspuut tulevat myös pääosin metsästä. Myöskään pystykauppoja ei ole joka vuosi, joten tarkasteluun pitäisi ottaa pitempi jakso. Ei yhtä vuotta kannata laskea.  Minäkään en ole metsäsijoittaja vaan piensijoittaja. Suurempi pääoma on kiinni asunnoissa ja pörssiosakkeissa.

Valuuttakurssipolitiikka on myös poliittinen riski metsänomistajille. Valuuttamarkkinoilla on tapahtunut tänä vuonna aika käsittämätön euron vahvistuminen, joka taatusti alkaa näkyä metsäteollisuuden loppuvuoden tulosten heikentymisenä, euro on vahvistunut yli 11% dollariin nähden. Tämä

johtuu pelkästään herra Trumpista, talous ei luota häneen ja taala heikkenee koko ajan. Vaikka metsäteollisuuden huomattavasti parantuneet tulokset eivät näy puun hinnassa, yhtiöt haluavat pitää kiinni tuloksistaan, koska muuten markkina rankaisee kurssilaskulla ja osakekurssi on yhtiölle tärkeämpi kuin puunhinta. Tulosten lasku,  laskee myös puun hintaa, elämme mielenkiintoisia aikoja.

Aika moni meistä vielä muistaa, kuinka metsäpalstojen tieyksikkömaksut olivat sangen kohtuullisia. 1997 loppui yksityisteiltä vuosittainen valtionapu, tuli myös alv ja tiekunnista tuli sen loppumaksajia. Siihen asti ylivoimaisesti suurin yksikkömaksun maksaja, eli lypsykarjatila lopetti tuotannon. Tilan asumuskin jäi vain vapaa-ajan käyttöön, eli tiekunta menetti kunnan maksaman tieavustuksenkin. Tietä on kuitenkin hoidettava, jotta metsäpalstoille pääsee hoitotöihin ja hakkuille, ja että puut saadaan kuljetettua tehtaille. Lopputulema oli, että metsäpalstaosakkaiden tiemaksut yli kymmenkertaistuivat tulopuolen pysyessä paikoillaan. Näitä esimerkkejä löytyy valtava määrä Suomen yksityisteiden joukosta, ja tilanne vain pahenee toimivien maatilojen edelleen vähentyessä viidenteen osaan nykyisestä ja muidenkin vakituisten asukkaiden muuttaessa maalta pois. Joku voi sanoa, että eihän tiemaksu ole suuri summa, mutta muutaman kymmenen kertolaskulla se sitä jo on.

Täällä pohjoisempana, jossa talvikelejä on vielä toistaiseksi ainakin riittänyt  hyvin, metsäautoteiden kustannukset ei välttämättä nouse  kovin suuriksi.  Riippuu tietysti mm. metsälön sijainnista ja maaperästä paljonko niitä kuluja tulee.

Tienhoitokulut on lisääntymässä, kun kunnan avustukset vähenee, vaikka kiinteistöverot nouseekin. Vanhoista asuinrakennuksistakin menee kiinteistövero usein korkeamman vapaa-ajan asunnon vero%.n mukaan.

Asumisen keskittäminen kasvukeskuksiin vähentää maaseuden elinvoimaisuutta ja on varmaankin esim. vihreiden päämääränä. Vaalikarjaa haalitaan toki muidenkin puolueiden toimesta mielellään kaupunkeihin. Hetken se maaseudun alasajo voi toimiakin kohtuullisen hyvin, kun esim. niitä edullisia elintarvikkeitakin voi ostaa muualta, mutta eihän se toimi pitkityksessä.  Asumisen kalleus ja slummiutumisongelmat lienee niitä yleisimpiä.

Se on myös yksi syy, miksi sijoittamisen teoriaa ei kannata ihan kirjaimellisesti ottaa. Mikä on vastaavan riskin vaihtoehtoinen sijoituskohde, kun arvopaperimarkkinoilla joutuisi heittämään tikkaa.