Keskustelut Metsänomistus Kysymys metsäsijoittajille

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 84)
  • Kysymys metsäsijoittajille

    Sijoittamisen perussääntö on, että sijoituskohteeseen ei saa rakastua. Joskus tulee sijoituksen kanssa vastaan tilanne, jossa järkevin vaihtoehto on luopua sijoituksesta. Arvopaperin myyminen vaatii pari hiiren klikkausta, eikä se vaadi isompien tunnekuohujen läpikäyntiä. Sijoitusasuntokin on helppo pistää kiertoon, jos vuokralainen on ”kasvoton” vuokranmaksaja. Mutta miten käy metsän suhteen, minkä eteen on vuodattanut hikeä esimerkiksi taimikon perustamisen tai raivaamisen myötä. Entä jos metsätila onkin sukutila?

    Kysymys niille, jotka pitävät metsäomistustaan yhtenä sijoituskohteena, oletteko rakastuneet sijoitukseenne? Pystyttekö tekemään päätökset järjellä vai vaikuttaako niihin tunteet?

  • Näätä

    On erittäin absurdia väittää, että metsäteollisuus ei ottaisi puuta sieltä mistä sitä halvimmalla saa. Tämä puolestaan tukee sitä, että puulla on kysyntää syrjäseudullakin, jolloin myös metsälläkin siellä on jokin arvo.

    Joku tuossa nosti esille poliittisen riskin. Aina kuulee sanottavan, että metsänomistaminen on pieniriskinen sijoitusmuoto. Poliittinen riski on kuitenkin paljon suurempi kuin arvopaperi- tai asuntosijoittamisessa. Vihreiden kannatus näyttää kasvavan kasvukeskuksissa, mielenkiintoista nähdä onko trendi lyhyt- vai pitkäkestoinen. Sieltä voi olla metsäsijoittajalle tiedossa merkittäviä muutoksia vaikka kiinteistöveron muodossa tai miksei avohakkuiden kieltämisenä pitkällä aikajänteellä. Sijoittajan tulee seurata tarkasti poliittisessa ympäristössä tapahtuvia muutoksia sekä tehdä niistä johtopäätökset.

    Visakallo

    Ei tunteilla ole mitään osuutta silloin kun luen tätä palstaa. Eniten valitetaan, ettei puu mene kaupaksi tai siitä maksetaan huonosti.  Samaan aikaan jossain toisaalla valtakunnassa ei ole näitä ongelmiaa.Voihan syy olla huonossa metsänhoidossakin, mutta eiköhän ylivoimaisesti suurin syy ole, että huonosta kysynnästä valittavien metsät sijaitsevat väärässä paikassa.

    Eihän se aina peilin syytä ole, jos sieltä näkyy huono kuva!

    Korpituvan Taneli

    Tosiasiahan on että suuressa osassa maata on näillä kolmella suurellakin aina silloin tällöin lappu luukulla: ”Ei osteta”. Onkohan ihan koko maata kattavaa ostoorganisaatiotakaan muilla kuin MG:llä.

    Tuskin tälläistä esiintyy esim. juuri Hartolassa, Visakallon tanhuvilla.

    Juuri tämän takia olisi Suomeen saatava puuta jalostavaa kapasiteettiä lisää. Tietysti pitäisi saada tänne lännen puolellekkin jotain, mutta jokainen kulutettava lisämotti on plussaa koko maalle ja koko maan puun kysynnälle.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Näätä

    Minä en ole valittanut etteikö puu mene kaupaksi. Jokainen leimikko on toistaiseksi mennyt kaupaksi. En ole myöskään pahemmin valitellut puun hintatasoa. Sijoittajan pitää hyväksyä realiteetit ja sopeutua niihin. Esimerkiksi siihen, että suurimmassa osassa tapauksissa metsän uudistaminen istuttamalla antaa yli 4 % laskentakorolla negatiivisen nettonykyarvon, olen sopeutunut hyödyntämällä mahdollisimman paljon luontaista uudistamista.

    Mitä enemmän puun myyntihinnan ja metsätilojen hintojen välinen ero kasvaa, sitä enemmän sijoittajan pitää kysyä itseltään, että ajatteleeko asiaa järjellä vai tunteella.

     

    Reima Ranta

    Näätä käsittelee täällä todella perusteellisella otteella metsänomistuksen taloudellisia kysymyksiä – hienoa! Niitä on ollut hieno lukea. Omakin käsitykseni vastaa hyvin näkemystäsi.

    Itse pidän poliittista riskiä ehkä suurimpana ja arvaamattomimpana ongelmana. Sen vuoksi joudun suhtautumaan varauksella kovin suuriin ja kauaskantoisiin investointeihin metsänhoitoon. Jo aikanaan metsää ostettaessa periaatteena oli, kovin paljon takkiin ei saa tulla, vaikka jouduttaisiin lahjoittamaan Lipposelle palsta hakkuiden jälkeen. Juuri tätä poliittista riskiä ajatellen. No, se lähtökohta oli ehkä vähän liiankin varovainen.

    Olen joskus pohtinut sitä kuinka suuren pinta-alan päätoiminen metsänomistaja kykenee omatoimisesti hoitamaan. Lähtökohtana se, että isoilla koneilla (hakkuut, äestykset jne.) tehtävät työt ulkoistetaan. Tarvittava konekanta on oikeastaan vain raivaussaha ja relaskooppi. ”Keskimääräisiä” mäntymaita todella suuren pinta-alan. Rehevät maat työllistävät tietenkin selvästi enemmän.

    Tolopainen

    Poliitinen riski on kasvussa, jos sattuu omistamaan metsää ja auton, seuraavien vaalien jälkeen on kuraa luvassa silmille. Vihreät tulevat suorastaan vaatimaan avohakkuiden ja polttomoottoriautojen kieltämistä, saattaa kirpasta myös etelän metsänomistajia.

    Näätä

    Kiitos Reima Ranta palautteestasi! Itse luen vastaavasti sinun kirjoittelut erittäin suurella mielenkiinnolla ja yritän oppia niistä.

    Jos metsäsijoittaja haluaa säilyttää metsätilat, mutta pienentää niihin liittyvää riskiä, olivat ne sitten poliittiseen, puun kysyntään, metsätuhoihin yms., liittyviä, onnistuu se pienentämällä metsään sitoutunutta pääomaa myymällä puuta. Toisaalta riskin pienentäminen vaatii sijoitusallokaation muuttamista, koska jos rahat sijoittaa uusiin metsätiloihin, etenkin jos niissä ei ole saatavilla välittömästi uusia myyntituloja, ei riski juuri pienene.

    Tosiaan kun puumäärä lisääntyy 5-10 % vuodessa, ei metsätilan myyntipäätös ole helppo. Kun vielä nykytilanteessa korkomarkkina on pohjamudissa, puoltaa se päätöstä antaa metsän kasvaa, jos ei ole suunnitelmissa kasvattaa aggressiivisesti pinta-alaa. Verotuskaan ei suosi aktiivista metsätilakauppaa. Nämä ovat niitä järkisyitä, miksi metsätilan myyminen on vaikeaa.

    Vuonna 2016 myytiin hieman reilu 2 000 kpl yli 10 ha metsätilaa, joiden vuosivaihto on noin 230 miljoonaa euroa (myytyjen tilojen lukumäärä x keskikoko x keskihinta). Yksityisiä metsänomistajia on noin 600 000. Vastaavasti Helsingin pörssin vuosivaihto vuonna 2016 oli noin 120 miljardia euroa. Suomalaisia osakkeenomistajia on noin 800 000. Siitä ei ole aavistusta kuinka suuri osuus tuosta pörssin vaihdosta on näiden muodostamaa, mutta aivan varmasti puhutaan eri kokoluokasta. Toisaalta metsätilakaupoissakin metsäyhtiöt ja rahastot näyttelevät suurta osuutta. Selittävätkö edellä mainitut järkisyyt sen, miksi metsätilojen vaihtuvuus on mitätöntä verrattuna vaikka Helsingin pörssin vaihtoon vai onko taustalla kuitenkin tunnetekijöitä?

    Näätä

    Tai sitten vaan metsänomistajissa on niin suuri osuus, jolle raha ei merkitse. Tässäkin ketjussa moni on vierastanut sanaa ”metsäsijoittaja”.

    Makarov

    Ehkä kumminkin kannattas katsoa hiekkalaatikon ulkopuolellekin arvioitaessa poliittista riskiä. Muutokset Suomessa eivät todennäköisesti ole mitenkään suuria, ehkä pieniä voi tulla. Mutta niillä ei ole merkitystä puunhintaan josta muodostuu metsänomistajan suurimmat tulot. Kun taas maailmantalouden tapahtumat vaikuttavat aivan eritavalla kuten muistamme viime laman aikaan kun tukinkin hinta sukelsi muutaman kympin muutamassa vuodessa. Näenkin metsän tulevaisuuden varsin hyvänä kun taloudet kasvavat ympäri maailman ja arvelinkin puun hintojen nousevan hiljakseen pitkällä aikavälillä

    Mielestäni metsä on varsin riskitön tällä hetkellä ja missä muussa voit vaikutta riskeihin yhtä paljon kun metsässä. Laitat tiestöt kuntoon ja kun oikein rakennetulla metsätilalla tietenkin pystyt myymän kysynnän mukaisia hyviä leimikoita huippuhinnalla niin taloudellinen tulos on aina hyvä.

     

    Apli

    Metsäyhtiöstä Stora teki Tornatorin ja MG ei vissiin enää juurikaan omista metsää, UPM myy kaikki ne metsätilat pois mitkä ei sijaitse lähellä heidän isompia tuotantolaitoksia, vastaavasti UPM on myös ostanut metsää esim A-Alströmin maita keskisuomesta.. Metsähallituksen poukkoileva myynti on juttu erikseen..  Poliittinen riski on minusta lähivuosien ehdottomasti suurin riski metsänomistajalle, Viheraate on kovasti jylläävä aate, se tekee hallaa niin teollisuudelle ja varmasti myös meille metsänomistajille, seuraavista eduskuntavaaleista tulee mielenkiintoiset. Ikä on minun suurin haaste tälle touhulle, en enää osta tiloja oikeestaan ikäni takia lisää, nykyiset pyrin hoitamaan mallikkaasti.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 84)