Kaksi miestä ja kelkka! Kannatti varmaan hienosti?

En pistä paremmaksi, mutta en huonommaksikaan – enää.

Muistan kun sata oli yhdistellyt moottorikelkan rekeen pienen kappaletavaranosturin ja siihen puutavarakahmarin, juttu oli aikoinaan Koneviestissä.

Siinä sata oli tavallaan edelläkävijä, sillä periaatteessa nykyiset mönkijän metsäperävaunut kuormaimineen ovat suoraa perintöä tuosta paketista, ympärivuotisesti käytettävinä.

Mutta, pienen kulurakenteen laitteet ovat naapurimaassamme omatoimisten metsänomistajien laitteita, eli vaativat myös työntekoa. Suomen ongelma on se, ettei tuota omatoimisuutta enää ole kuin erittäin satunnaisesti. Osa voi syyttää huonoja hankintapuun hintoja (jotka johtuvat suurelta osin puutavaravirtojen hallinnasta), mutta suurelta osin vaan metsänomistus on siirtynyt ei-aktiivisten metsänomistajien käsiin. Se unohtuu tälläkin palstalla kirjoittavilta aktiivisilta ihmisiltä. Taitaa olla harvassa hankintahakkaajat, jotka tekevät yli sata mottia vuodessa. Taannoin ison pitäjän ostomies totesi, että vuoden suurin hankintakauppa oli eräässä isossa pitäjässä 150 mottia, jonka metsänomistaja teki omalla keskiraskaalla monitoimikoneellaan.

Kyllä nuo leveätelaiset työkelkat tuttuja vehkeitä ovat sekä työn puolesta, että ”kavereilla” on ollut – ei ole kavereilla enää. Ovat siirtyneet ensin Terriin – Telakarhuun/ Pontukseen – Harmi-trackiin ja nyt vihdoin nelivetotraktoriin.

Maataloustraktori siksi, kun tulee maantiekuljetuksia, muuten olisi varmasti metsäkone.

Kyllä on jatkotelaisia kaivettu hangesta – se on halvatun raskas nostaa metrisestä hangesta, edes kyljelleen. Pitää ottaa ihan tosissaan kiinni laitaan.

Läpivetävä räikkäliinakiristin olisi siinä hyvä apulainen, jos sen vaan saa kiinni johonkin puuhun tai kantoon.

Oppilaat ajoivat harjoitusmielessä kahteen pekkaan metsälenkkejä Pollella ja puolen tunnin ajon jälkeen totesivat nimityksen ”Työkelkka” olevan ihan paikallaan – käy kyllä töstä.

Nuo ”kehittämäsi” koneet ovat kuitenkin kokolailla vaipuneet historian hämärään johtuen liian pienestä tuottavuudesta, jolla ei ainakaan puunkorjuulla laitteita saada maksettua.

Ajosuoritteena esim 5 kiintoa / h on ihan mukava käsin tehtynä, mutta jos lasketaan rehellisesti koneiden tuntikustannukset, niin eipä taida paljoa kantohintaa jäädä kuskin palkkakustannusten päälle.

Sen verran meilläkin on kelkkailusta kokemuksia, että ylläpito kannokossa rypemisen aikoihin on suhteellisen kallista.

Vapaa-ajalla harrastelin myös kelkkapelillä, Lynx 5900 + amiksella tehdyt reet. Polttopuut tuli omaan kattilaan metsästä pihalle. Samalla tuli myös myyntipuuta ensiharvennukselta yhtenä vuotenakin n. 80 m3. Naapurin isäntä oli rakennellut Lokomon rungolle harvesterin ja ihmetteli miten minun pöllipino oli isompi silloin kuin hänen ?

Kotipalstalle oli silloin matkaa 85 km ja ei sinne asti kannattanut parin tunnin takia lähteä. Hiacen perään sopi kelkka ja reki, peräkärri perään. Kerran poliisi pidätti tiellä, koska kieltämättä peräkärrin renkaat olivat sileät.

Veivasin ikkunan auki, kun nuori poliisi käveli pysäyttämisen jälkeen auton viereen: -”Tuo kärry on ihan perseestä!” totesi nuori poliisi. ”Päivää” vastasin ja kirjoitin lentävien auton rekkarin ylös – ajattelin puhua myöhemmin vähän asiakaspalvelusta!

Ajokortin näytön jälkeen poliisi meni autoonsa ja otti puhelimen. Hlö-tiedostani vanhempi poliisi tunnisti – olin silloin poliisipiirin neuvottelukunnan varapj. Seuraavaksi pyydettiin nätisti poliisiautoon ja alettiin ihmettelemään, että mitä sille kärrylle pitäisi tehdä? Esitin, että tarkoitus onkin vauhtaa renkaat ja voin heittää kärryn tutun pihalle lähellä olevan Paltamon kirkolle.

Näin sovittiin ja poliisit lähtivät ajamaan. Jätin kärryn sitten tutun pihalle. Jatkaessani Kajaaniin näin poliisiauton Kiehimän sillan korvassa ”varmistamassa” – moikkasin ja jatkoin matkaa pelkällä autolla!