Tästä on ollut puhetta ennenkin, mutta edelleen pääosa istutuksista on kuusta Suomessa. Mitä mieltä raati on siitä, tuleeko sama ongelma meille ja meneekö siihen 50v vai vähemmän/enemmän aikaa?
Osaisiko joku sanoa, mihin Saksa käyttää näitä myrskytuho puita? Eräs tuttu näytti tässä kuvia alueilta. Lahoa, puolesta välin katkennutta ja pystyyn kuivaa tavaraa oli kuulemma niin paljon, että urakoitsijat ei niitä saa tehtyä. Minkälaiset mitta- ja laatuvaatimukset lienee näille puille?
Niitä on tuotu jopa suomeen polttoon muutamille rannikon suurille voimalaitoksille esim Alholm Kraft pietarsaari yms.. Toki myös muualle polttoon ne mitkä ei kuiduksi kelpaa sellutehtaalle.
Onko jollain vastausta kysymykseen ovatko suojelualueet tuholaispesäkkeitä? Jaoin tuon Luken puulajikatsauksen Metsäasiantuntijat-ryhmään FaceBookissa ja siellä väitetään että nimenomaan suojelualueet tuottavat hyönteistuhoja. Sen riskin tunnistan, että jos tuulenkaatoja tulee ja niitä ei voida rauhoitussääntöjen mukaan suojelualueelta korjata, silloin lisääntyy kirjanpainajan ja ytimennävertäjien kanta.
Luken puulajiraportissa (linkki edellä) suositellaan hybridihaapaa, lehtikuusta ja douglaskuusta vain reheville kasvupaikoille. Näitä ja tavallista haapaa voisi ymmärtääkseni käyttää kuitenkin myös tuoreille mustikkatyypin kankaille – etenkin jos halutaan eroon juurikäävästä.
Luken puulajiraportissa (linkki edellä) suositellaan hybridihaapaa, lehtikuusta ja douglaskuusta vain reheville kasvupaikoille.
Kerran istutettiin lehtikuusta paikkaan, jossa kuusen uudistus oli onnistunut huonosti. Hirvet söivät ne.
Kerran istutettiin hybridihaapaa entisen koivikon tilalle. Joku jyrsijä tai hirvi söi ne.
Olen istuttanut muutaman doglaskuusenkin. Niitä ei kukaan syönyt, mutta kasvu oli mielestäni aika heikkoa, vaikkei ravinteista ollut puutetta, koska kyseessä oli entinen lypsypaikka.
Suojelualueita pitäisi verrata kattavasti talousmetsiin, jotta tietäisi ovatko ne meillä tuhoherkempiä. Metsähallitus voisi osata vastata tuohon kysymykseen.
Meillä molemmat lehtikuusen viljelykokeilut onnistuivat Konnevedellä hyvin.
Päivän paras metsäkeskustelu olikin tällä kertaa Hesarin pääkirjoituksen kommenttikentässä: kolme tohtoria peräkkäin ja lopuksi Timppa. Yritin toisessa ketjussa (S. Vuokon mielipide) opettaa kuusen erikoispiirteitä T. Amnellille mutta huonolla menestyksellä. Piti lopuksi antaa se jokaiseen tilanteeseen sopiva vakio-ohje: lue Tapion metsänhoitosuositukset!
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.