No johan oli Annelilla surkea uutinen. Saksassa kuusen viljely alkaa olla 170 vuotta vanhaa kulttuuria. Kuuset, Fichte (=meikäläinen kuusi) ja Tanne (valkokuusi) ovat rahapuut maassa. Papereihin ja sahatavaraksi on mennyt suuret määrät ja kauan. Havusahatavaran vientimäärä n.10 -kertainen vrt. lehtisahatavaran. Nyt tilanne näyttää äärimmäisen pahalta. Saat tienvarressa 20 euroa kuusitukista, jonka korjuusta maksat 25 euroa urakoitsijalle. Maailman lopun menolle ei näy loppua. Vuosien -18 ja -19 kuivuudessa kuolivat pyökinkin taimet. Eivätpä ole Hesarin toimittajat saati vihreät inahtaneetkaan. No, Helsingin keskuspuisto on edustava kaarnakuoriaisten syöttämö. Ehkä heräävät, jos vuorten rinteillä alkaa palaa, hyvin kuivaa kuusta voi olla ha:lla helposti 800 m3. Siihen kun kova tuuli painaa lieskaa, niin…..

Taitaa Säykin taru loppua.  On ollut monenlaista omistajaa ja meikäläisen sukulaisetkin ovat olleet joskus tekemisissä tehtaan kanssa.

Tarinahan alkoi joskus 1800-luvun lopulla, kun tyhjätaskuna aloittanut Joh. Parviainen etsi sahalleen paikkaa Pohjois-Päijänteeltä.  Eräs vaihtoehto oli Päijänteen itäpuolella Synsiänlahden rannalta isoäitini äidin Eeva Rosinan maalta.  Hanke kaatui, epäilemättä onneksi paikallisille vesille ja myös sahalle.  Saha päätyi Säynätsaloon.

Saha periytyi Parviaisen ainoalle lapselle Hannalle (Suomen ensimmäinen naispuolinen kauppaneuvos).  Han oli koko ikänsä naimaton ja elinkumppanina toinen samanlainen, arkkitehti Vivi Lönn.  Hanna Parviainen rakennutti kerran saunan Päijänteen rannalla olevalle huvilalleen.  Timpurit kävivät testaamassa löylyt.  Tästä kuultuaan Hanna ei koskaan käynyt siinä saunassa.

Jossain vaiheessa Säykkiin tuli myös vaneritehdas.  Isänisäni maksoi ostamansa tilan kauppahintaa toimittamalla tehtaalle vanerikoivuja.  Hän omisti tehtaan lähistöllä muikkuapajan, jonka myi sitten tehtaalle.  Taisivat vedet saastua jo silloin.

Säynätsalo oli irtaantunut omaksi pitäjäkseen syntymäkunnastani ;Muuramesta.  Olivat mielestään paremmissa varoissa.

Todellisen saastutuksen tehdas aloitti sotien jälkeen, kun aloitti kovalevyn valmistuksen.  Kuulemma 0-kuitua on tehtaan lähivesissä metrikaupalla ja Päijänne oli 1960-luvulla tehtaan lähellä tosi saastunut.  Tehtaalla syntyi myös kovalevyn  hukkapaloja.  Niitä sai ostaa pakettiauton kuormakaupalla.  Isävainaan avolavafolkkarin jouset olivat tosi kovilla, kun  hän tarvitsi käytännössä ilmaista levyä minkkien  varjotalojen katteeksi.

Hanna Parviaisen perillisiltä tehtaat olivat siirtyneet EnsoGutzeitille.  Suomen ensimmäine vaneritehdas oli pietarsaarelaisen Schaumannin suvun toimesta rakennettu Jyväskylän Lutakkoon Jyväsjärven rannalle.  Schauman oli siirtynyt UPM.lle.  Lutakon tehtaat olivat vanhentuneet ja kehittyvä Jyväskylä tarvitsi tonttimaata.  Kaupunki ja yhtiö neuvottelivat kaavoituksen ehdoista.  Vaikeuksia aiheutti kaupungin vaatimus, että UPM:n pitää jatkaa vanerin  jalostamista Jyväskylän alueella.  Keksittiin luova ratkaisu.  UPM osti EnsoGutzeitilta Säykin tehtaat ja Säynätsalon kunta liitettiin Jyväskylän kaupunkiin.  Olikohan sopimuksessa joku määräaika tuolle vaneritehtaan toiminnalle?

Lutakosta on siis tullut hieno ja Jyväskylän elinvoimaa lisäävä kaupunginosa.  Mitähän Säynätsalon tehtaille käy?

Työttömien tehtailu se vain jatkuu.

– Suomessa vaneriteollisuuden työehdot eivät ole mahdollistaneet kapasiteetin täysimääräistä käyttöä. Lisäksi toistuvat työmarkkinahäiriöt heikentävät suomalaisten yksiköiden toimitusvarmuutta. Suunnitelman mukaan tehtaalla valmistetut tuotteet valmistettaisiin jatkossa muilla UPM:n tehtailla Suomessa, Virossa ja Venäjällä, sanoo Sillanpää UPM Plywoodin tiedotteessa.

https://yle.fi/uutiset/3-11380557?origin=rss

Olisi tosiaan vastineen paikka, jollekin tilaajalle:

”Siinä ei pelasteta vain pörriäisiä, vaan Suomen luonnon perinteisiä saaliseläimiä hirvestä vesilintuihin.”

Yleltäkin tuli jokin aika sitten ohjelma Tammisaaren Skärlandetin saaresta, jossa rouvat taivastelivat miten Ervastin ”pelastetut saaliseläimet” olivat estäneet metsän uudistumisen ja syöneet kaikki kukkivat kasvit. Sitä myötä häviävät pörriäiset, jäljelle jää ainoastaan punkit. Näitä saaria on pitkin lounaisrannikkoa, joissa on käynyt sama tuho, Ruissalossakin, jossa tosin on päätetty erikoisluvalla poistaa vhp:t.

Kuivuus vie kuusten lisäksi myös pyökkimetsiä jotka on etelämpänä luontaista puustoa .    Kirjanpainajatuhojen ym. puun öttiäisten lisääntyminen oli jo esim. viime kesän helteillä nähtävillä  täälläkin.     Siksi sekapuustojen ja erityisesti männyn uudistamista ja metsien selviytymistä pitää pystyä edistämään tuoreilla, kuivahkoilla ja kuivilla kasvupaikoilla varsinkin.

Muista puulajeista kuin männystä ei oikein löydy näillä näkymillä kestävää puustoa kuivien kesien varalta . Kuusi pintajuurisena ei oikein kestä ilmastollisesti vaihtelevissa oloissa talvellakaan,  jos ilmastoennusteisiin on uskomista.

Laajempi metsien suojelu ei edistä tavoitetta säilyttää hiilitase  kunnossa.  Sitä edistäisi esim. harvennusrästien purkaminen ja taimikonhoitojen tekeminen ajoissa. Luonnontuhojen ehkäisyssäkin ne toimet on hyviä.      Jk:n liika mainostaminenkin on  haitallista koska se ei edistä oikeasti metsäluonnonsuojeluakaan ilman tarkempaa määrittelyä missä ja milloin voi ja kannattaa tehdä harveikkohakkuita ilman isompaa riskiä luonnontuhojen lisääntymisestä.

Päästöoikeus kustantaa jo n. 100 €/tn.  Siihen voi verrata mitä metsien sitoma hiili on arvoltaan hiilitaseeseen hinnoiteltuna joka se pitäisi olla koska hiilipäästöjä vahditaan joka tasolla ainakin teoriassa EU:ssa.    Komission omapäiset  säännöt ja päätösvallan kahmiminen metsäpuolelta on huonoa asia sen  asiantuntemattomuuden takia sekä metsäluonnon että -talouden toimimisen kannalta varsinkin pohjoismaissa.