Tästä on ollut puhetta ennenkin, mutta edelleen pääosa istutuksista on kuusta Suomessa. Mitä mieltä raati on siitä, tuleeko sama ongelma meille ja meneekö siihen 50v vai vähemmän/enemmän aikaa?
Minulla on ollut kahdesti kirjanpainajatuho täällä kaakon kulmalla. Örkit iskevät vahoihin paljasrunkoisiin kuusiin aurinkoisella paikalla. Niinpä hakkuuaukkojen reunoista on otettu pois riskikuuset jo ennaltaehkäisevästi. Myös varjostava alikasvos auttaa, vaikka lepikko tai kuusentaimet, kunhan kuusen runko jää hiukankin varjoon. Iskemiä näkyy kyllä toisin paikoin rungoissa, mutta ne ei riitä kuusia tappamaan.
Joudun taimikkojen harvennusvaiheessa jättämään männyntaimia istutettujen kuusentaimien sijaan, täällä päin on ollut nyt 2 suhteellisen kuivaa kesää peräkkäin. Kuusta ei kannata jättää kasvamaan liian kuivaan paikkaan.
Näreytetyillä pelloillani on positiivinen ongelma- aikoinaan avoinna olleet pienet salaojaputket avo-ojien rumpuina ottavat tavakseen mennä tukkoon säännöllisesti. Hoksasin, että noiden avulla voi siirtää eteenpäin kuivumistuhojen alkamishetkeä. Hyvällä tuurilla ne pari-kolme viikkoa ratkaisevat, huonolla ne eivät riitä mihinkään.
Ehdotan kaikille muillekin riisinviljelijöiltä opin ottamista kuusen kanssa. Ei nyt nilkkaa myöten, mutta riittävästi jos pystyy jemmaamaan vettä, niin hyvä tulee.
Kirjanpainaja on armoton kaveri. Lopultahan olemme luonnon armoilla, mutta jos yrittää jättää reunametsät tiheiksi, muuten harventaa ajoissa, kaataa tai kuljettaa metsäkärryllä kuusikkoon haapa/koivu/muuta jykevää lehtirunkoa maatumaan, tekee linnunpönttöjä paljon ja laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin- voiko yrittänyttä laittaa? Siihen lisäksi aikaisin mahdollinen järkevä päätehakkuu ja koivulle istutus.
Jesse en ole minkään sortin ”uskovainen”. Kuusta istutetaan kuusen maille, mäntyä kylvetään tai istutetaan männyn maille. Sekametsää kasvatetaan siellä missä onnistuu. Ja koivikotkin ovat ”kalupakissa”. Juuri ihastelin viime keväänä istutettuja virkeitä taimia.
Luulisin, että Suomen tilanne on kuitenkin paljon turvallisempi kuin Keski-Euroopan. Meillä ei ole yleensä laajoja kuusikoita. Jaksollisen kasvatuksen aukot ja taimikot pysäyttävät ötökät. Kuten myös järvet ja suot. Männiköitäkin on edelleen hyvin runsaasti. Toistaiseksi talvetkin ovat esteenä leviämiselle.
Riittänee, kun kasvatetaan kuusikkomme tehokkaasti ja uudistetaan ajoissa ja perustetaan taimikot normaaleilla menetelmillä. (ei oteta mallia Jessen tyylistä kuin varoittavana esimerkkinä) Tietysti karuille maille ei kuusikkoja kannata perustaa. Kuten olen ennenkin kirjoittanut, niin mielestäni hirvien pelko on usein suurempi riski metsille kuin yleensä hirvet.
Uskonasiat ovat jokaisen omia asioita. Kuusella, korvilla ja kuusimetsillä on nimenomaan omat tehtävänsä maamme luonnossa ja kansantaloudessa. Kuusella on tehty hirmuiset pinot riihikuivaa, ja tullaan tekemään. Se on totuus, että mo-kohtaiset ja valtakunnalliset varasuunnitelmat tulee olla oikein pahojen luonnonolojen varalta.
Milläs korvaat kuusen, jos luonto menee oikein kuivaksi? Pärjääkö mänty kuivuneessa hienoaineessa, mt-pohjassa ja rikkaammassa, onko evästä sopivassa suhteessa? Koivu ainakin kuolee nopsasti jos vesi loppuu ja liekö, että haapakaan pärjäisi.
Jeessi on – jos kuka – oikein taikauskoinen, mutta hän on täysin vääräuskoinen. Mikään ei ole kohdallaan, jos puuntuottamisesta puhutaan.
Kuitenkin, jos pelätään ilmaston muuttuvan helteisemmäksi ja vähäsateisemmaksi, niin aivann varmaa on, että sen puolesta männyt tulevat pärjäämään, koska niillä juuret menevät tarvittaessa kallioon asti, eikä vesi voi tyystin Suomesta loppua. Kesäthän ovat olleet viimeaikoina jopa normaalia sateisempia ja esim täysikasvuisella männyllä on olut – kun sen kaikki juuret on kaivettu esiin – jopa 50 kikometriä juurta. Syvimmillään on juuret olleet n. 50 metrin syvyyteen saakka. Koivu kaivautuu myös veden perässä tosisyvälle ja nopeasti, kuusi on enemmän pintajuurien varassa.
Metsäasioissa ei auta usko vaan teot. Näiden kahdentoista vuoden aikana, kun Jesse on minuakin haukkunut ties kuinka monta kertaa kuusiuskovaiseksi, on tainnut pienemmälle huomiolle jäädä se, että pinta-alasta minulla koivun osuus on nyt 15%, Mänty 40% ja kuusi enää 45%. Ylivoimaisesti parhaimman taloudellisen tuloksen olen yli 40 vuoden aikana kuitenkin tehnyt kuusella. Aivan samoin on muuten tehnyt Jessekin!
Hyvä kysyntä ei pitkään auta , jos kuusi ei kasva tulevaisuudessa kunnolla luonnontuhojen ja kuivuuden takia. Siksi kuivemmille maille kuusen istutuksen tilalle pitäisi saada mäntyä ja rehevämmille maille sekapuustoja. Varmaksihan sitä kuivien kesien tuloa ei kukaan tiedä mutta viitteitä on siihen suuntaan ja lähiympäristön maissa siitä johtuvia metsätuhojakin riittämiin esimerkiksi.
Kuivahkon kankaan kuusikon kasvu jää 1/3-osan heikommaksi kuin männyllä. Ei siinä tuloskaan pysy samalla tasolla vaikka luonnontuhot ei muuten lisääntyisikään.
– Älä siivoa kuolevia ja kuolleita puita pois metsästä. Ainoastaan ne puut, joissa näkyy tuoreita kaarnakuoriaisten sisäänmenoaukkoja puruineen. Vanhemmissa puissa on ”kuusiporan” luontaisia vihollisia.
– Älä aseta kuoriaisansaa metsän sisään, vaan kuusikon ulkopuolelle, jotta et houkuttele kuoriaisia kuusikkoon.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.