Tuotteita on erilaisia ja eri käyttöön ilmoitetaan eri pituisia varoaikoja. Olen ymmärtänyt, että pari viikkoa pitäisi riittää. Tuolla sinun mallilla kuolee ruiskutuskesän kasvusto, mutta seuraavana kesänä nousee uutta. Voi olla, että sitä nousee vähemmän ja että se on erilaista: esim. maitohorsma kuolee ja heinää tulee tilalle. Arvelisin, että on varmastikin tyhjää parempi, mutta että istutuskesän ruiskutuksella saadaan parempi tulos: ensimmäisen kesän kasvua ei menetetä silloin heinän kanssa kilpailuun.
Itsellä ei ole hommasta omakohtaista kokemusta, em. jutut perustuu viisaampien ohjeisiin ja netistä kaiveltuun tietoon. Itsellä on ohjelmassa istutus erittäin rehevään, yli 20v viljelemättä olleeseen peltoon. Ajatus oli, että myrkyttäisi pellon kahteen kertaan ennen istutusta. Ensimmäinen satsi edelliskesänä ja seuraa sitten, mitä sinne nousee. Toinen sitten keväällä heti kun heinä on lähtenyt kunnolla kasvuun. Voi olla, että yksikin kerta riittäisi, mätästys kuitenkin jarruttaa alkuun heinän kasvua. Mutta homma on tarkoitus hoitaa kerralla kuntoon, sen verran työlästä pellon raivaus on tähän asti ollut. Toivottavasti vesakon kasvu rauhoittuu samalla.
Ukkopekalla on aivan oikensuuntaisia ajatuksia. Entiset peltomaat ovat hurjia siemenpankkeja. Kun myrkyttää sillä kertaa näkyvän kasvuston, saakin seuraavana kesänä tilalle aivan erinäköisen, jopa vielä korkeamman kasvuston. Vanhaan hyvään aikaan oli maavaikutteisia myrkkyjä, joilla homma hoitui kerralla, mutta nykyisillä litkuilla joutuu ruiskutushommiin vähintään kaksi kertaa.
Joutuu ja joutuu. Jos joutuu on aika kehnoa metsän viljely. Myrkkyä ei tarvita sitä ensimmäistäkään kertaa. Olen istuttanut peltoja kyllä ilman myrkkyä.
Olen glyfosaatilla torjunut rehevältä maalta heinää ja tilalle saanut sitkeän aitovirnan,joka taivuttaa kuusentainta,kuten ehkä kuvasta näkyy ja hankalalasti käsin revittävä taimesta irti.Heinä on vielä helppo vastus
Laikkumättäät tulee, se on selvä. Taimitassujen hyödystä en ole oikein vakuuttunut. Jos jotain ylimääräistä panostusta tekee, niin ehkä ennemmin merkkikepit. Tuskin laitan niitäkään. Yleisesti ohjeistetaan laittamaan peltometsityksiin isompaa taimea. Omien kokemusten perusteella tämäkään ei ole ainoa totuus. Kun vertaa kesällä 2019 istutettua 1 v. kuusen keskipaakkua ja 2 v taimea vierekkäisillä aukoilla, pituusero on nyt jo kurottu kiinni, osa on jopa pidempiä. Pituutta enemmän huomio kiinnittyy tämän kesän vuosikasvuun: se näytti olevan yksivuotisella reilusti pidempi. Ja pitäähän sen tietty ollakin, kun on kirinyt kaksivuotiset kiinni. Eroja toki on, toisin paikoin pituus on pienempi, erityisesti kuivemmilla ja pahemmin heinittyneillä kohdilla.
Ehdin tässä vielä seurata näiden kasvua yhden kesän ajan, ennen kuin taimien valinta on ajankohtainen. Pisimmillä (1 v.) on nyt pituus polven yläpuolelle, ts. n. 50-60 cm kahden kasvukauden jälkeen. Jos pellolla taimille saa samanlaisen lähdön, ei heinistä pitäisi olla ainakaan pitkäaikainen riesa. Ideana on siksi panostaa kunnolla heti alussa: glyfosaatti ja mätästys auttaa alussa juuristokilpailun kanssa: taimelle kunnollinen startti. Tällä kasvulla keppienkin tarve on kyseenalainen, koivulle ehkä, mutta kuuselle ei maksa vaivaa. Kuusta on siis tarkoitus laittaa.
Samaa mieltä olen taimien koon merkityksestä. Tärkeintä on se, että taimen juuristo on suhteessa paakun kokoon. Hyvin kasvanut taimi ahtaassa purkissa jatkaa istutuksen jälkeen hitaasti kasvuaan. Jälleen kerran siis maaperän tapahtumista kannattaa olla kiinnostuneempi kuin näkyvästä kasvusta.
Glyfosaattikammo pellonmetsityksessä on huvittavaa. Peltoon on vuosikaudet ruiskutettu koko alalle samaa tavaraa. Nyt taimen täsmäruiskutus ehkä kahden vuoden ajan on liikaa.
Heinäntorjunnassa kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Juhannukseen mennessä kannattaa ruiskuttaa, jottei heinät kasva pahasti taimista ohi ja ala varjostaa. Pahimmillaan taimien etsiminen on työlästä eli turhan hidasta.
Ruiskutus tosiaan muuttaa lajistoa. Itselläni ei virnoja juurikaan ole, mutta ohdake ja joku pillikukka tulee tilalle. Se hyvä puoli noissa on, että heinikosta taimien paikat erottuu kivasti, vaikka seuraava heinäys myöhästyisikin. Eikä nuo muodosta täystiheää puskaa, jossa taimi tukahtuu kuten heinikossa.
Ruiskutuksen voi jonkun ohjeen mukaan tehdä myös sen jälkeen, kun taimikko on perustettu. Glyfosaatti blandataan silloin vedellä normaalia laimeammaksi. Tässä kannattaa olla tarkkana. Yhden taimikon olen nähnyt, jossa kuuset eivät siihen kuolleet, mutta selvästi saivat siitä siipeensä. Itse en ajatellut ruiskuttaa enää istutuksen jälkeen. Oliko tästä jollain omakohtaista kokemusta?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.