Eikö Jessen kuitenkin kannattaisi noudattaa A.Jalkasen järkevää ehdotusta maapohjan ravinneanalyysistä. Ei olisi ensinmäinen peltoheitto tässä maassa, missä ravinnetasapaino ei ole puunkasvulle paras mahdollinen. Voi kuitenkin olla, että melko pienellä panostuksella saisi aivan toiset kasvuluvut aikaiseksi. Entä vesitalous, onko se varmasti kunnossa? Haapa tarvitsee kyllä kasvaakseen paljon vettä, mutta kärsii märkyydestä kuten muutkin puut. Johtuiko hallat aikoinaan alueen märkyydestä? Aiotko Jesse seuraavassakin puusukupolvessa käyttää samaa runkolukua hehtaarilla?

Haapojen kasvatuksesta tiedä, mutta jos laho vaivaa kyseisellä lohkolla, niin miten juurivesoista kasvava seuraava sukupolvi olisi sen terveempi?

Hyviä neuvoja edellä. Heikkoon laatuun voi olla monta syytä (märkyys, hallavika, sen avustama sienitauti, huono alkuperä, ravinnepuutos…), joten niitä voi lähteä poistamaan yksi kerrallaan. Hallaisuus voi olla myös paikan pysyvä ominaisuus, mutta sitäkin vastaan voi taistella, kuten V edellä kertoi, ojittamalla, ja avaamalla peltoa ympäröivään metsään käytäviä, joita pitkin kylmä ilma pääsee valumaan pois. Ellei ole kyseessä ”suppa”.

Heh, aika syviä mättäitä saa Toloppa tulla kaivurillaan (mielikuvalelu) tekemään jos meinaa vanhasta suopohjasta kivennäismaata pintaan ottaa. Ojamaissa oli silloin aikanaan erittäin kovaa sinistä savea paikoin. Ojat ovat kyllä hyvät ja syvät. Ja ojamaat nostettu peltoheiton puolelle ja aika monessa kova savi heti pehmeän pinnan alla. Että maankoostumus on noin 0,7-0,8m:iä turvemuuntumaa joka muuttunut aika hienojakoiseksi mustaksi mullaksi. Joka alkuun tuppasi myös olemaan ongelma kun taimet ei pyssyneet pystyssä siinä. On aivan varmaa ettei ole paras haavan pohja eikä vielä viidenneksi paraskaan mutta tarkoitus oli sekin metsittää konstilla millä hyvänsä ja niinhän se tulikin. Nyt alkaisi jo tuo turha spekulointi aiheesta piisata kun se ei siitä enää parane. Metsä on siinä peltoheitossa päätehakkuukypsä laatuvaivoineen kaikkineen. Kahden pellon välissä oli pieni mäki ja sen toisella puolella oleva haavikko tyystin erilainen. Kasvaa kauniisti ja terveenä ja yhdellä rungolla ja hieskoivut siellä väleissä myös. Joskin alkavat jäädä alakynteen jo. Että tiedän kyllä että ensimmäinen peltoheitto oli jotain muuta kuin ihanteellinen haavalle mutta entä sitten? Nyt se jo sitä on. Haapa korjaa pienet kasvualustavaivat mennen tullen ja seuraava polvi onkin jo aivan erilaista laadultaankin.

Et sitten vaivautunut huomaamaan että puhuin turvemuuntumasta. Siinä sentään jokunen vuosi on viljelty kauraa ihan torpan tarpeiksi. Tosin hallariesaa oli kuulemma. Seuraavassa torpan omistusvaiheessa uusi pitäjä kaivoi oikein järkyttävän syvät ojat ihan savea myöten. Että ei vesiongelmaa. Silti aaltomaisessa notkelmassa halla vei haavat. Se oli kyllä jopa yllättävän tarkkarajainen. Mikään puuljai ei ole ihanteellinen tuossa pohjassa. Kuusetkin mitä siellä kasvaa ovat leveitä ja voimakasoksaisia eikä kovin pitkiä. Jopa hieskoivut vanhenee yllättävän nopeasti ja kuivaa latvansa. Tapaninmyrskykään aikanaan ei kaatanut yhtäkään joten siitä ei pelkoa. Haavan juurakko todella voimakas ja leveä.