Eikös NNA-laskelma perustu siihen että kunkin kiertoajan tulot ja menot kuuluvat juuri siihen. Sitten on avohakkuun jälkeen jälleen pöytä puhdas ja katsotaan miten seuraava kiertoaika junaillaan, ellei siihen ole jo varauduttu jättämällä vaikka siemenpuut. Loppumattomien perättäisten kiertoaikojen summa voi olla teoreettisesti nätti rakennelma, mutta käytännön metsätalouden kanssa sillä ei ole juuri mitään tekemistä. (Anteeksi jo etukäteen jos nyt loukkasin teoreetikkoja.)

Nyt kun on kesä,  rannalla voi voi heittää tyyneen veteen  viis – 10 kiveä  kerralla ja katsoa miten korkealle ja milloin renkaat kohtaavat.  Monissa risteyksissä summautuu niitä huippukohtia. Sama pitäis ymmärtää metsätuoton  optimoinnissa, mutta,  mutta kunkun on niin monta  muuttujaa ja jälleen tarvitaan sitä laskuoppia lähdetietoineen.    Vanhanteknikon säännöillä saattaa jäädä perillisille kaunista horsman monimuotoisuutta eläkkeelle asti aherrettavaksi vanhemmilta.

Myyntitaitoonkin  olis  hyvä perehtyä.  Kotteroiden  jopparit kouluttautuvat asiakkaan parhaaksi kaveriksi  ja ”Rutinoffin” kauppiaalta vaaditaan erityistä osaamista kun on paljon myyjiä.

Kuusikon virheelliset istutukset aiheuttaa  edelleen  sitä turhaa harvennusta ja vie jonkun aikaa ennen kuin  äly kehittyy  tai ei sitten muutu.

Jätkällä oiva huomautus.  Aattelehan ihan  omalla kohalla  miksi  olit opettamassa?

Miten Perkolla silmä näkee tässä kivien heittelyssäkin vain amplitudien ja interferenssi ilmiön aikaan saamat huippukohdat? Niitä täysin toisensa kumoavia nollia ei sitten tunnusteta tässäkään olevan.

Ilmeisesti esimerkiksi pitää siis ymmärtää, kun heittää kourallisen sepeliä järveen ja esittelee yksittäistä huippua yleistyksenä suoraan johdrttavaksi metsätalouteen? 15 kohdetta, joista yhtä voi esitellä yleisölle?

Suomen on EU:n komission ohella vallannut näköismetsätalous, eli käsitys muodostuu sen mukaan, miltä metsä kulloinkin tieltä katsoen näyttää. Siinä sitten hämärtyvät kaikki sellaiset pikkuseikat, kuten luonnonlait ja talous.