MH:llakin on siemenviljelyksiä ja osa  siemenistä tulee Ruotsin viljelmiltä.  Männyllä ja koivulla varsinkin paremmat tulokset jalostuksesta kuin kuusella . Mutta kuusen jalostuskin on edennyt ja kohta on saatavilla kasvatusmaljoissa kasvatettuja ku-taimia. Geneettistä manipulaatioita sekään ei ole eikä pelkkää yhden alkuperän kloonaustakaan.

Katselin kuusitaimikossa kahta vierekkäistä vajaa 10 vuotta sitten istuttamaani yksilöä. Neulasiltaan aivan erilaiset olivat nuo, vaikka muuten samankokoiset taimet eli yhtä hyvin kasvaneet, joten ainakaan perinnöllisyyden yksipuolistumista ei viljellyissä kuusitaimikoissa pääse tapahtumaan. Kun alkuperä on kasvipassin mukaan jossain Haminan suunnalla ja nyt ollaan tultu reilusti länteen, sekoittuu geenit jatkossakin.  Viereisillä kuvioilla on kasvatuksessa sekä luontaista kuusta, että n. 10 vuotta vanhempaa viljeltyä, pitäisi pölytyksen senkin puolesta sekoittua, kunhan siihen ikään kasvavat.

Henrik Heräjärven blogissa on hyviä kirjoituksia. Tästä kannattaa huomioida myös Riikka Piispasen kommentti liittyen havupuiden nopean alkukehityksen aiheuttamiin laatuongelmiin. Ei ole tuntematon asia kuusellakaan, joten ”kuutiokiimassa” ei saisi mennä liiallisuuksiin puuston nuoruusvaiheessa, ei siis myöskään kasvatustiheyden alentamisessa.

http://www.luke.fi/blogi/henrik-herajarvi-kuutiokiiman-kaantopuoli/

Puuki:”Jos kuuset lähtee takamatkalta alikasvoksena ,niin saapihan niitä joskus kasvattaa vaikka satoja vuosia ennen kuin ovat isoja puita. Kuusen taimi voi olla esim. 50 v. vanha ja vasta metrin mittainen , jos on oikein huonossa paikassa kasvanut.”

Silloin, kun minä olin vielä ”uusi”, riitti mielenkiintoa leikata noita alikasvoskuusia hyvällä puukolla aivan tyvestä oikein vinoon poikki. Sitten kanniskelin niitä kotiin ja laskin suurennuslasin kanssa vuosilustoja.  pahimmillaan oli jotenkin puun pituus puolen metrin luokkaa, tyvestä paksuus noin 2 -3 cm ja vuosirenkaita jopa 60 kpl.

Kun minulle uskoteltiin, että puiden paras kasvunopeus esiintyy n. 25 -60 vuosien aikana, niin voisi sanoa, että noiden tattaroiden paras kasvuaika alkoi olla jo eletty. Tottakai ne innostuu kasvamaan, jos ne vapautetaan saamaan valoa ja ravinteita, mutta se pyrähdys jää lyhyeksi ja kuitenkin vaatimattomaksi, siitä ei innostu muut kuin Da -Harvainvalta.

Selvisikö Sauli Valkosen esitelmästä myös puun iän vaikutus sen laatuun eli lujuuteen vanhemmalla iällä?  Eli heikentääkö hidas alkukasvu puun myöhemmin kasvavan puuaineksen lujuutta ? Kun vanhan puun solut on hauraampia kuin esim. keski-ikäisen puun solut, niin onkohan sama tilanne pitkään juroneella kuusella.   (Kiinnostaisi vain tietää).