Ei kuivalle kankaalle kannata istuttaa edes mäntyä. Kevyt, varovainen äestys ja konekylvö korkeintaan. Kuivahko kangas on jo ihan eri juttu.

Vaikka hirviä onkin yli oman tarpeen niin minä en istuta kuusta mihinkään. Pellon metsityksessä olen käyttänyt hiukan kuustakin, kun mänty meni kovin mutkikkaaksi.
Jos hirville antaa periksi niin hetken päästä niitä on niin ettei kuusenkaan uudistus onnistu.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Silloin kun itse istutin omia koivikoita (92 ja 97), oli koivu ja mäntytukin hinta sama ja kuusitukin hinta alempi näistä. Tuon hinnan lisäksi OMT-pohjalla puulajivalintaa ohjasi heinäämisen pelko, koivut nousivat ilman heinäystä, kuusen kanssa ei olisi onnistunut. Nyt kuitenkin näyttää siltä että koivun kanssa tuotoksessa häviää, kun koivutukin hinta on laskenut ja kuusitukin hinta noussut ja kuten taitaa olla selvää, mottituotos on lähelle sama ja tukkisaanto olisi lähes varmuudella kuusen eduksi. Ja kyllä hirvet ovat tehneet tyvimutkia yhteen koivikkoon.

Kantojen nosto on eräs keino hallita juurikäävän ongelmia. Siitä saatu tieto on kuitenkin osin ristiriitaista ja epävarmaa. Nostossa juuria jää maaperään, joten tauti ei kokonaan poistu, saatta jopa levitä kuljetuksesta putoilevien juuren kappaleiden myötä. Maahan jäävien juurten koko kuitenkin pienenee, joten niiden lahoaminen nopeutuu huomattavasti kokonaisen kannon n. 40 vuodesta. Tällöin uskon 50/50 suhteella olevan sekametsän ennusteen paranevan huomattavasti. Pienten taimien kasvaminen saastuneisiin juuriin hidastuu, jona aikana saastuneet ohuet juuret ehtii lahota ja maaperä puhdistua. Lisäksi jos päätehakkuuseen kasvatetaan molempia puulajeja, mahdollisten lahojen kuusten lisäksi osa tukeista on toivottavasti tervettä mäntyä. Kuusen laho-% voi siis olla iso, mutta kokonaisuudesta kertyy silti kohtuullinen kansa tukkia. Toisaalta männyn juurikääpä voi olla kuustakin isompi ongelma.

Onko kantojen nosto muuten viisasta, se on toinen juttu, enkä ala sitä tässä yhteydessä pohtia.

Se, että jättää puulajivalinnan ensiharvennukseen, on mielestäni itsepetosta. Otetaanko kuvion historia 20-30 vuoden kuluttua oikein huomioon, kun siihen ei ammattilaisten suunitelmissa tälläkään hetkellä aina kiinnitetä huomiota? Lisäksi omistaja saattaa olla vaihtunut tai muisti pätkiä ja ehkä mahdollisesti puulajien hintasuhteetkin vaikuttaa valintoihin historiaa enemmän. Lisäksi ensiharvennusvaiheessa laho ei välttämättä ole paljastunut ja vaikka olisikin, vaikuttaako se motokuskin saamiin ohjeisiin kesken hakkuun?

Kävelin eilen läpi yhden reilun 6ha (käsittely)kuvion Etelä-Suomessa, joka on suurelta osin savimaalla. Todennäköisesti MT:n rehevämpää osaa. Pääosa kuviosta on istutettu rauduskoivulle mättäisiin, mutta osa on kuusella ja myös mäntykuvio löytyy.

Istutuksesta on aikaa 25 vuotta. Kuviolta hakattiin silloin järeä kuusivaltainen puusto.

Näistä selkeästi paras oli se mäntykuvio. Ei sekään näyttänyt laadultaan huippuhyvältä, mutta männyt ovat suoria ja aivan selkeästi järeämpiä kuin koivut ja kuuset. Rauduskoivu ei viihdy savimaalla ja huonommilla osilla tukkia ei ole tulossa lainkaan. Osa on ihan ok. Istutuskuuset näyttävät hyviltä, mutta ovat vasta nyt pääsemässä kunnon kasvuvauhtiin.

Ensiharvennus tehdään nyt kesällä jos kelit ovat kuivat. Maaperä on hyvinkin savensekaista, mutta se kantaa kuivalla säällä oikein hyvin. Kuivatus on kunnossa ojitusmätästyksen ansiosta. Mäntytjen osalta ensiharvennus on hieman myöhässä. Luontainen kuusi on tulossa koivikon ja männikön alle.

Tämä olisi kannattanut istuttaa männylle koko kuvio. Laatu on riittävää ja järeytyminen ylivoimaista kuuseen ja koivuun verrattuna.
Koivua harvennetaan kuviolta todennäköisesti alle 30mottia/ha ja männyn poistuma tulee olemaan yli 60mottia/ha

Puulajivalinta on tarkkaa puuhaa. Pelkkä kaavamainen ”mäntyä vain vt:lle” ohje ei riitä. Savimaat ovat hankalia.