Aikoinaan Evon Metsäopiston johtaja sanoi, että ”Koivun juuristo muokkaa maata kuin sitä hiljaa äestettäisiin”.
Koivu on monilahjakas puu, eikä pienin etu sillä ole se, että ensiharvennus pitää tehdä jo parikymppisenä, toista ei voi odottaa kymmentä vuotta ja hyvin hoidettu koivikko on uudistuskypsää 45 vuotiaana.
Lisäksi koivu on paras maaperän parantaja – Lepän jälkeen.

Onhan niitä aika paljon noita mänty / kuusi sekametsä harvennuksia tehty. En usko että myyntiin sillä on kovinkaan paljon vaikutusta, koska aika paljon kuusta kuitenkin hakataan selluksi. Tosin ne ajetaan eri kasaan mutta menevät kuitenkin sellutehtaalle. Toisaalta nykyään haetaan jo pienetkin kuusierät ja siten se ei minusta ole mikään ongelma. Nykyään taitaa mänty tai kuusikuidun hintaero olla niin pieni että kahden puulajin valikoimalla tuskin merkitystä on leimikosta saatavaan hintaan.

Sen olen kyllä huomannut että tyvilaho harvoin on koko kuviolla kauttaaltaan vaan ne ovat enemmänkin pesäkkeinä jossain kohdin kuviota. Usein nämä pesäkkeet ovat joko ahtaiden ajourien varsilla tai sitten vedestä kärsivillä alueilla. Olen pohtinut että olisko järkeä näille tietyille alueilla istuttaa vaikka koivua. Minusta aloittaja voisi harkita jopa lisätä koivu tuohon kahden puulajin sijaan, jos lahopesäkkeet sattuisivat olemaan tiedossa.

Minusta lienee tärkeintä valita oikea puulaji oikeaan maapohjaan kuin pohtia useamman puulajin problematiikkaa myynnin kannalta. Varmaan eniten tehdään siinä vahinkoa että mänty istutetaan liian reheville maapohjille. Joissa vaikka koivu voisi menestyä ihan hyvin. Tarpeeksi harva istutus koivulle niin uskon että aika helposti se onnistuisi harvennus muun kuvion puuston mukaan.

”On melko selvä juttu, että kun metsää kasvattelee esim 130 vuotta, niin siellä on puuta enemmän kuin vaikkapa koivua samanlaisella kasvualustalla puolta lyhyemmässä ajassa.
Tavalliselle metsänomistajalle ei liene kovin merkittävää, kuinka hyvin metsä antaa kuutioita, kun itse on ollut tuhkauurnassa seitsemänkymmentä vuotta.”

Lähettäjä: Jätkä

Jätkä tekee tässä edelleen sen saman perinteisen virheen kuin yllättävän moni muukin täällä, eli vertailee viljellen hoidettujen metsien lyhyitä kiertoaikoja luonnontilaisten tai muuten hidaskasvuisten metsien pitkiin kiertoaikoihin.
Näinhän ei voi silloin tehdä jos vertaillaan eri puulajien uudistamisen taloudellista kannattavuutta.
Kuten hyvin tiedämme, koivun ja kuusen kiertoajat ovat niille kummallekin sopivalla maapohjalla lähellä toisiaan, koivulla hieman lyhyempi.
Mänty painii omassa sarjassaan, sillä sen ominaisilla maapohjilla eivät muut puulajit sille taloudellisessa mielessä pärjää.

”Kahta sekaistutettua kuviota olen seurannut niiden alkukehityksestä viime talvina tapahtuneisiin ensiharvennuksiin asti. Toisessa tapauksessa sekoitus 1:1 kuusi ja mänty, toisessa 2/3 kuusta. Molemmissa tapauksissa ensiharvennuksessä lähtivät lähes kaikki männyt, niistä oli muodostunut yllättävän oksikkaita. Molemmat kuviot ovat nyt lähes puhtaita kuusikoita.”

Samanlaisia kokemuksia,jos sekä mänty että kuusi istutettu.Olen istuttanut männyn vasta pari vuotta myöhemmin ja kun mänty on vähän takamatkalla,niin laatu on parempaa,,maapohja kuiva kangas

Puun takaa katsellen voi totuus hämärtyä.
Korostan kuitenkin myös hänelle, että jos kuusikko on perustettu jalostetulla alkuperällä, niin täytyy olettaa, että niin uudistetaan myös koivikko ja päinvastoin.