Hirven metsäekosysteemivaikutukset: Hirven valikoiva laidunnus muuttaa karikkeen laatua, ja siten vaikuttaa myös maaperän ravinnekiertoon. Hitaasti hajoava kuusen neulaskarike lisääntyy, ja nopeasti hajoavien lehtipuiden karike vähenee. Seurauksena on maaperän ravinnekierron hidastuminen ja maaperän köyhtyminen. Viljavaan maaperään sopeutuneet lajit korvautuvat ravinneköyhän maaperän lajeilla.

Pekka Niemelä, Turun yliopisto

Antonin pelko metsien viljavuuden vähenemisestä taitaa olla hiukan ennenaikainen. Teoriassa varmaan näin ja käytännössä laidunnuksen jäljet jo näkyvät poronhoitoalueen kasvilajistossa. Olen tasan samaa mieltä siitä, että hirviä on reippaasti liikaa. Se todella estää laatukoivun ja männyn kasvatuksen monin paikoin. Se on kuitenkin eri asia kuin kuuselle uudistamisen järkevyys kuuselle soveltuvilla kasvupaikoilla. Niin raskasta hirvituhopainetta ei liene kuin yksittäisillä aareilla etteikö kuusikkoon saa lehtipuusekoitusta syntymään. Puulajeja on paljon ja ensiharvennukseen voi halutessaan kasvattaa lehtipuita. Tukiksi niistä ei ole, mutta en pidä sitä kuin periaatteellisena ongelmana jos ensiharvennuksen jälkeen kuviolla on elinvoimainen kuusikko.

A.Jalkanen, jos lehtikuusesi ovat karsiutuneet tyvitukin mitalta luonnostaan, niin epäilen, että kasvatusasento on ollut reippaasti liian tiukka. Se taas johtaa voimakkaaseen kasvun taantumaan harvennuksen jälkeen. Jos lehtikuusissasi ei ole elävää latvusta kuin max 30%, niin peli on menetetty. Tee harvennus koivun hyväksi. Tietysti niissäkin saisi elävää latvusta olla vähintään puolet. Lehtikuusesta ei myyntikelpoista puuta saa kuin erityisen järeää tukkia tuottamalla. Hidaskasvuisuuteen ei pidä pyrkiä, tuotos putoaa silloin rajusti. Viimeisessä harvennuksessa runkoluvuksi tulee jäädä vain 200-300kpl/ha.

Omakohtaista kokemusta kirjanpainajasta minulla on paljon. Valitettavasti enemmän kuin valtaosalla täällä kirjoittelevista. Viljavuuden väheneminen ei ole syy kirjanpainajatuhoihin nyt ja tuskin tulevaisuudessakaan.

Metsien viljavuus tuskin tulee hirvien takia vähenemään. Näin ei ole käynyt lapissakaan vaikka porolaidunnuksen intensiteetti on jotain avain muuta mihin hirvet ikinä pystyisivät. Myöskään metsälaidunnus ei ole viljavuutta vähentänyt vuosisatojen aikana, poikkeuksena boorinpuutos. Boori ei ole kuitenkaan viljavuuden varsinainen osatekijä.

Tuhojen syyt eivät ole mitenkään mystisiä. 99%:sesti tuhojen syynä on heikentynyt ”metsähygienia”. Toisin sanoen jo vuosien ajan tuulenkaatoja ei ole tullut kerättyä pois. Tämä on johtanut kirjanpainajakannan kasvuun ja sitten kun kohdalle osui pari erityisen kuivaa kesää, niin paikallinen katastrofi oli valmis. Poikkeuksetta tuhot ovat yli 90v kuusikoissa joita ei vain ole raaskinnut uudistaa. Viereiset nuoremmat istutuskuusikot, uudistuskypsiä nekin järeydeltään, eivät ole kärsineet. Poikkeuksena kuivien mäkitörmien latvatuhot joiden syynä on pikkukirjanpainaja.

Mantraa tai ei, niin poronhoitoalueella metsät ovat VMI:n mukaan selvästi rehevöityneet viime vuosikymmenten aikana. Lienee siis VMI tuloksetkin vain jotain mantraa?

Edelleen olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että hirviä on liikaa. Olen samaa mieltä kanssasi myös syistä. Aivan kaikkeen ei hirveä voi syylliseksi kuitenkaan nimetä. Se heikentää muun sanoman uskottavuutta. No siitä sinä et tosin huolta kanna, se on huomattu.

Mm. kuusentaimikon istutus hirvituhojen pelossa juurikäävän saastuttaman kuusikon hakkuun jälkeen ei näy missään virallisena pidetyssä hirvivahinkotilastossa. Tällaista järjettömyyttä on tehty kuusen juurikääpäalueilla jo vuosikymmeniä runsaasti ja joudutaan tekemään edelleen. Hirvikantaa pidetään itsepäisesti sirkushuvia muistuttavan hirvenmetsästyksen runsaiden saaliiden turvaamiseksi jatkuvasti ylettömän suurena.

Myöskään VMI:n yhteydessä havainnoidut vuotuisia hirvivahinkoilmoituksia kattavammat hirvituhot on hirvikannan suuruudesta tiheyssuosituksin päättävä viranomainen jättänyt enemmälti huomioimatta. Virallisina vahinkoina pidetään hirvivahinkoiltuksien pohjalta arvioitaviksi ilmoitettuja hirvivahinkoja, vaikka valtaosa metsänomistajaryhmistä on rajattu kokonaan korvausmahdollisuuden ulkopuolelle. Eipä ole ollenkaan ihme, että hirvikannat pysyvät korkealla ja kuusta istutetaan metsänomistajan ja yhteiskunnan edun vastaisesti sille sopimattomille alueille.

Nykyistä hirvipolitiikkaa on onnstuttu tekemään kaksinaamaisesti täysin kestämättömin perustein jo yli 40 vuotta. Ministeriössä selitetään näennäisen asiallisesti syyt vuotuiseen hirvikannan metsästyksen mitoitukseen. Myös hirvien pyyntiluvat selitetään Suomen Riistakeskuksen myöntämiksi, vaikka lupien ohjaus on ministeriöstä lähtöisin. Selvää vastuun pakoilua. Selitellään ja selitellään. Ei siinä juurikaan ajatella laatupuun kasvatusta, vaikka se tuntuu tulevaisuudessa olevan lähes ainut kilpailukykyinen raaka-aine Suomen puuta jalostavalle teollisuudelle.