Tehtaiden tarve on tietysti hyvä suunnittelupohja mutta myös tuleva lämpenevä ilmastomme kannattaa ottaa nyt huomioon. Koska puuta kasvatetaan joka tapauksessa kymmeniä vuosia ja ilmaston temput jo nyt selvästi havaittavia. Lehtipuut tiedetään tänäpäivänä lämpiämistä parhaiten sietävänä. Kuusi on kaikkein huonoin vaihtehto joka täälläpäin suomea jo näkyykin riittämiin.
Lisäksi kuusen markkinakäyrä on laskusuunnassa myös viennin suhteen erittäin pitkään. Mänty hiukan lisää kokoajan menekkiään.
Johtuen ehkä eniten euroopan ulkopuolen markkinoiden vedosta sen suhteen. Myös rannikolla hyvää sahauskapasiteettia. Kuusella enemmän sisäsuomessa. Joka haitta vientiä ajatellen.

Lehtikuusen neulaset vuosittain karistessaan happamoittavat maata kai aika lailla. Itelläni on kokeilumielessä pari kuviota koivu/lehtikuusi-sekoitusta. Hyvin on kummallakin kasvua ollut ja vielä suunnilleen tasatahtiin. Eikä maapohjakaan kunttaannu ihan niin tolkuttomasti kuin pelkällä lehtikuusella. Alunperin oli meininki harvennella koivut pikkuhiljaa pois, mutta saapas nyt nähdä. Laatu näyttäisi koivuilla olevan parempi kuin puhtaissa istutuskoivikoissa, joten harkintaan menee.

Lehtikuusta on kai jonkin verran käytetty vanhojen rakennusten korjauksissa, mutta siinäkään nyt tuskin kovin suuria määriä saa täällä menemään. Sahatavaraksi sitä on Suomessa silti yritettävä saada menemään, viiluakaan siitä ei pihkaisuutensa takia oikein saa.

Lehtikuusen lisäämisessä olisin hyvin varovainen.

Lehtikuusi liukenee normaalissa havupuun sulfaattikeitossa niin paljon, ettei se kelvannut itsellänikään nyt vuoden 2007-2008 hakkuissa.

Lisäksi lehtikuusen lahonkesto on isoksi osaksi myytti. VTT on tutkinut toistakymmentä eri lehtikuusilajia ja -alkuperää ja vertasi niiden lahonkestoa suomalaiseen mäntyyn ja vielä erikseen lappilaiseen sydänpuumäntyyn.

Lehtikuusen lahonkeston hajonta oli niin suurta, ettei sen lahonkesto ollut sen parempi kuin aihkimännyn sydänpuun. Kesti kuitenkin siis paremmin kuin männyn pintapuu.

Rakennuksien korjaamiseen lehtikuusi kyllä sopii. Sahatavara vetäytyy herkästi mutkille, mutta sahauksessa se kannataa sahata kuten haapa. Ensin vaikka pelkaksi esikuivumaan ja sitten viipaloidaan loppuun.

Maisemapuuna lehtikuusi on mainio – varsinkin, jos sitä saa kasvamaan yli 40 metrin pituiseksi ja läpimitaltaan metriseksi.

Vänkärin kasvatus lehtikuusi koivun kanssa voi olla hyvä juttu. Jos kasvatuksessa jättää vielä koivua jäljelle, voisi pienten lehtikuusierien myyminen lähialueen markkinoille olla helpompaa kuin ison lehtikuusileimikon päätehakkuuvaiheessa.

Ennen vanhaan opetettiin että aukean maan metsittämisessä olisi käytettävä kuusen taimien keväthallan arkuuden vuoksi puulajina joko mäntyä tai rauduskoivua (lehtipuuta). Ohje toimi aivan hyvin sinne saakka, kunnes ylitiheät hirvikannat alkoivat tuhota männyn ja koivun taimikoita. Tätä on jatkunut jo yli 40 vuotta.

Nykyisin istutusta vaativat uudistusalat on hirvituhojen pelossa jouduttu uudistamaan maapohjan viljavuudesta välittämättä lähes systemaattisesti kuusen taimilla. Tähän ei lähivuosina näytä tulevan muutosta, koska nytkin tulevalle metsästyskaudelle on hirvenpyyntilupia leikattu kolmannes, vaikka hirvikanta on säilynyt ennallaan. Tuntuukin metsästäjillä olevan suunnitelmissa yksisilmäisesti tavoitteellinen hirvikantojen lisääminen.

Metsien kuusettaminen huonontaa metsien monimuotoisuutta ja köyhdyttää maapohjien viljavuutta. Se vähentää eri kasvi- ja eläinlajien määrää pitemmällä tähtäimellä, ja aiheuttaa myös hirvikantojen paisuttajille pienempiä ja niukempia hirvilaitumia ja sitä kautta myös vähemmän metsästettävää tulevaisuudessa.

Tuntuisikin siltä, että hirvipolitiikkaa tehdään nykyisin hyvätuloisten eläkeläisten ehdoilla, jotka vähät välittävät siitä, mitä tulevat sukupolvet metsistään hyötyvät ja kuka valtion jättivelat lopulta maksaa.

Rehevillä mailla mt ja omt kuusi puolustaa paikkansa jatkossakin erittäin hyvin. Kuusettuminen huolestuttaa minua lähinnä vt-pohjilla ja kallioalueilla joilla vuorottelevat kuivat ”töppyrät” ja rehevät notkelmat. Nämä uudistetaan nykyisin hyvin yksi oikoisesti kuuselle vaikka kuivilla kuvion osilla tulisi aktiivisesti suosia mäntyä. Kuusikoihin kannatta toki aktiivisesti koittaa saada sekoitukseksi koivua ja mäntyä. Lehtikuusi on kuriositeetti ja sopii minusta maisemaan hyvin. Hirvikannan salliessa sitä voi varsin hyvin istuttaa sekapuuksi aja ryhmiksi kuvion laidoille paikkoihin joissa korjuu on aikanaan helppoa. Järeällä lehtikuusella on markkinoita varmasti, mutta mitään isoja eriä tuskin hyvään hintaan saa kaupaksi. Kannattaa myös muistaa, että pystykarsinta on lehtikuusen kasvatuksessa pakollinen vaihe jos laadukasta sahapuuta aikoo joskus myydä. Lehtikuusi on siis harrastelupuulaji.

Jaksollisessa metsätaloudessa avohakkuu ja sen jälkeinen taimikkovaihe elvyttävät maapohjaa voimakkaasti. Täytyy muistaa, että tämä jakso kestää noin 20 vuotta ja jos 20-30v iässä ensiharvennus antaa metsänpohjaan valoa ja ravinteita runsaasti. Sulkeutunut vaihe kestaa vain 20-30v ja sitten onkin jo uudistushakkuun aika. Jatkuvassa kasvatuksessa ”kellari-ilmasto” on pysyvämpi ilmiö.