Tapion vuosikirjassa 1914 neuvottiin, että vesakko kannattaisi kitkeä.  Silloin se ei enää uusiutuisi.  Paras ajankohta on kirjan mukaan sateiden jälkeen, jolloin juuret irtoavat helposti.  Kokeilepa ainakin pieneen osaan, että onko vanha konsti parempi kuin pussillinen uusia.

Minä en kyllä reikäperkaisi koska silloin jätetyt vesat kasvavat ja kehittävät juuriaan entistä vahvemmiksi.

Minulla oli vähän samanlainen tapaus, kun hakamaalla kasvanut lepikko kaadettiin ja tilalle istutettiin koivuja.  Kyllä sai monta kertaa kaataa leppävesat ennen kuin ne sitten lopulta hävisivät.

Vähänkään isompaa haavan juurivesaa ei saa kitkemällä ainakaan käsivoimin edes maasta irti, jos vesa kasvaa paksusta juuresta.  Kantokoukulla kantojen ja paksujuurien nostaminen ylös voisi olla hyvä alku metsityskohteessa kun vaihdetaan puulajia.     Usein toistettu niitto hävittää vesat  mutta uutta pukkaa heti kohta tilalle toisesta kohtaa.  Hyvä pioneeripuulaji metsittämättömillä kohteilla .  Leppää hankalampi hävittää, jos se on tarpeen.   Leppä ei muutenkaan  haittaa yleensä niin paljon alikasvoshavupuiden kasvatusta kuin haapavesakko. Eikä houkuttele hirviä paikalle.

Sopivalla kasvupaikalla käypiä joulukuusia saa kasvatettua ilman leikkauksiakin. Lannoittaa ei ainakaan tarvitse; ne kasvaa lannotettuna liian nopeasti ja jää harvoiksi oksistoltaan.

Etsii ne haavan kannot sieltä, potkitaan juurenniskat esille sammaleesta. Taskutus niskoihin moottorisahalla ja glyfosaatti. Ei siinä muu auta.

Raivasin noin neljän aarin metsäsaarekeen pelloksi toissakeväänä.Saarekeessa kasvoi kymmenkunta isoa haapaa joiden kannot revein irti samaten kuin juuret.Alue kynnettiin ja äestettiin ja on nyt nurmella ja vesoja nousee.

Minulla on samanmoinen alue kuin aloittajalla joka on keväällä istutettu kuuselle.Onkohan haavanvesakosta hallasuojaksi?

Runkoluku riippuu tietysti verhopuuston koosta. Latvusten on oltava kiinni toisissaan. Harvasta verhopuustosta ei hallan torjunnassa apua ole.