Viimeisessä Metsälehti Makasiinissa Mikko Riikilä antoi mielestäni turhan yksioikoisen ohjeen ohjeen kuusen istutuspaikan käsittelystä. Hänen mukaansa ”ainoa oikea käsittely on mätästys”. Niin tietysti onkin valtaosassa kuusen istutuskohteita.

Meikäläisen reviirissä maastot ovat niin kivisiä, ettei mätästys onnistu lainkaan. Laikutuskin aiheuttaa usein sen, että kaivinkonelaikuttaja kääntää kannon, jonka alta paljastuu istuskelvoton kivikko. Joskus kääntyy vain kivi.

Laikutuskohteissakin on aina jouduttu istuttamaan muokkaamattomaan maahankin juuri kivisyyden takia. Ensimmäisen kerran kerran vuonna 2001 istutettiin täysin muokkaamattomaan maahan, koska pieneen kaukana olevaan aukkoon ei kannattanut viedä kaivinkonetta. Siitä aukosta olen lähettänyt kuvankin lukijan kuviin. Aukko kasvaa hyvin.

Olen joskus mittaillut taimen kasvua muokatussa ja muokkaamattomassa paikassa. Käytännön eroja ei ole.

Nykyään meillä käsitellään MT-istutuskohteet äestämällä tai pyörivällä laikuttimella ja siinä yhteydessä kylvetään männynsiemen. Suuri osa alueesta jää kivisyyden takia vaille käsittelyä. Siihen istutetaan sitten seuraavana vuonna kuusentaimet. Samoin n. 1000 kpl/ha sellaisiin kohtiin, joissa kone on saanut jotain aikaan. Hyvin ne ”täydennyskuuset” kasvavat.

Siis toivomus on, että todettaisiin, että paikalliset olot saattavat tuoda omia vaihtoehtoja. Enkä tietysti suosita tätä meidän käytäntöä muihin kuin sellaisiin kohteisiin, joissa esimerkiksi heinettymisestä ei ole huolta. Tietysti pitää olla välivuosi hakkuun ja istutuksen välillä.