Jaettiin juuri appivanhempien 55-vuotiass kuolinpesä aivan sovussa.

80 vuotta oli kotipaikka perikuntana, känän kuoltua asiat hoituivat sopuisasti. Se hyvä puoli siinä oli, että joutui aloittamaan vapailta markkinoilta metsätilojen hankinnan.

Tiedän erään isohkon kuolinpesän, jossa ei edes ole selvää, mitä kukin omistaa. Edesmennyt isäntä isännöi taloa omanaan, vaikka jako oli tekemättä. Uusi talo ja rakennuskanta vuosikymmenien saatossa tehty ja nyt seuraava sukupolvi isännöijältä jatkaa. On hankala selvittää kolmannessa sukupolvessa ja nyt neljäs  jo vuorossa.

Pesän osuus on irtaimiston kauppaa, johon ei tarvita kaupanvahvistajaa, mutta sitten pitää hakea selvennyslasinhuuto, jos pesällä on kiinteistöä.  Pesän jaossa pitää olla kaksi riippumatonta todistajaa,

Kuolinpesän kannattaa omistaa kaikki omaisuus yhdessä.  Siis ei mitään määräosia.  Sitten on helppo jakaa pesä ilman veroseuraamuksia.  Esimerkiksi meidän tapauksessa pesää oli jakamassa 6 osakasta.  Kolmelle tuli erilaet osat ja kolme saivat samanlaiset.  Tarvittiin vähän kauppaakin.

Vanhempieni kuolinpesän jako oli metka tapaus.   Jaettavana oli kolme pienehköä tilaa. MHY oli tehnyt tila-arviot.   Jakajia oli seitsemän, joista 3:lla oli samanlainen osuus, 2:lla kanssa samanlainen osuus ja 2:lla lopuilla erilainen.   Kolme luopui osuudestaan ja halusi rahaa, mikä laskettiin sen MHY:n arvion pohjalta.  Kaksi tilaa sai kumpikin yhden omistajan ja yksi tila jaettiin.  Kesti hetken aikaa pyöritellä Exeliä, että sai systeemin oikeudenmukaiseksi.   Jouduttiin tekemään kauppoja.  Kaikki, joille maata jäi, saivat metsävähennyspohjaa.   Veroja ei jouduttu maksamaan varainsiirtoveroa lukuun ottamatta.  Käsilaskuna olisi ollut vaikea.  Oli aika kummallisia murtolukuosuuksia.