On siis Koprien sahasuvusta ja Versowoodista kertova kirja.  Vähän epämääräisä ”liiketoimia” Karjalan kannaksella harjoittanut isoisä Teodor muutti evakkona Pirkanmaalle Juupajoelle.  Aloitti sirkkelisahurina, mutta sai sitten pystyyn oikean sahan.  Isänsä kuoltua äkillisesti joutuivat parikymppiset Keijo ja Tenho ottamaan vastuulleen sahan kehittämisen.   Saivat sen, siis Korkeakosken sahan, menestymään.  Myivät sen (nyt UPM:llä) ja ostivat Vierumäellä toimivan sahan, joka lopulta päätyi kokonaan Keijolle.  Sitten seuraasi ”kolmiodraama” Keijon ja hänen poikiensa Pekan ja Villen kesken.   Tässä vaiheessa nuorempi Ville on monilla yritysostoilla laajentuneen Suomen suurimman sahayhtiön Versowoodin pääomistaja ja Pekka siirtyi Länsi-Suomeen, jossa yhdisti Raunion ja Pihlavan sahat Westas Oy:ksi.

Tämä on tapahtumien pääpiirteinen kulku.  Historiallisesti mielenkiintoista on evakoiden sopeutuminen uudelle kotiseudulle, jossa oli kyllä koviakin haasteita mutta lopulta onnistui.  Lukijan kannalta kiehtovaa ovat päähenkilöiden keskinäiset suhteet, joista he kertovat omilla sanoillaan.  Myös, nyt 80-vuotiaan, teollisuusneuvos Keijon erilaisia edesottamuksia on kuvattu.  Pärjäsi mm hyvin ylinopeussakkojen suuruudessa.  Ihme, ettei joutunut johonkin hirvikolariin.

Menestyminen vaati koko perheen panosta lapsityövoimankin käyttöä.  Keijo ja Tenho taaplasivat alle 10-vuotiaina 10-metrisiä taapeleita.  Myöhemmin Keijon vaimo Anita laski iltatöinä sahan palkkoja.  Jne

Sahureiden kannalta vaikeaa oli sinnittely suurten konsernien puristuksessa.  Ongelmaksi tuli se, ettei saanut myytyä sahahaketta.  Kasat pihalla vaan kasvoivat.  Onneksi sekin ongelma ratkesi.  Nythän ongelmaa ei ole.  Aina tarvitaan lämmitysenergiaa, jos hake ei kelpaa sellutehtaille

Kunnioitettavaa on se, kuinka suomalaiset sahurit saivat avattua viennin Kauko-Itään.  Ilman tällaisia työtä ja kustannuksia vaativia ponnisteluja sahateollisuutemme asema olisi paljon huonompi.  Ja tietysti myös metsänomistajien.

Vuosi 2009 oli huono puukauppavuosi.  Ei ollut kysyntää.  Kun soitin vakiostajalle, että kiinnostaako puukauppa, vastaus oli, että nyt on ostokielto.  Ainakin Versowoodilla oli puun tarvetta, kun soitin sinne ja tehtiin sitten ensimmäinen kauppa.  Sen jälkeen yhtiö onkin voittanut erittäin suuren osan puukaupoistamme.  Kirjan mukaan vuonna 2012 yhtiöllä oli vaikeaa, mikä näkyi silloin meille ostokieltona.  Nyt kelpaa kaikki puu.  Ainakin meidän kannalta merkittävää on, että Versowood osti Vapon Hankasalmen sahan, joka sahaa pääosin mäntyä.  Sinne päätyy näemmä mäntytukkimme vaikka ostajana joku konsernikin.

Versowoodin taloudellinen asema silloin 2009 oli heikohko ja tarkkaan tutkailin yhtiön tilinpäätöstä, että uskaltaako myydä.  Oli niitä ongelmia myöhemminkin.  Maksut myöhästelivät.  Ei ollut varmaan kivaa ostajalle vastata puhelimeen. kun arvasi, että kyselen rahoista.  On kyllä ajat muuttuneet.  Nyt Versowoodin ostaja kysyi, että halutaanko etumaksua.

Enää ei pysty nousemaan sirkkelisahurista kunnon sahan omistajaksi.  Niin teknilliseksi ja suuria pääomia vaativaksi sahabisneskin on muuttunut. Alan keskittyminen tulee jatkumaan.  Suuret ostavat pienempiään.  Nähdään toki ehkä yksi suuri fuusio, kun Kopran veljekset Pekka ja Ville sopivat riitansa jolloin Versowood ja  Westas fuusioidaan.   Toki ongelmana saattaa olla se, että pienemmän, siis Westaksen, pääomistaja Pekka saattaisi saada osake-enemmistön.  Asia olisi silloin pakko ratkaista viemällä uusi yhtiö pörssiin.