Kun seepra kuolee savannilla, niin  luontokuvaajat mässäilevät sillä kuinka nopeasti raato häviää.  Korppikotkat läheltä ja kaukaa. leijonat, sakaalin ym toimivat jätteenkierrrätyslaitoksena samaan tyyliin kuin vaikka Ämmässuon jätteenkäsittelylaitos täällä Espoossa.  Kaikki ovat tyytyväisiä.  Maisemaa pilannut jäte hävisi.

Entä mitä tapahtuu Nyky-Suomessa. kun puu kuolee?  Se ei olekaan enää jätettä, joka häviää itsekseen luonnossa metsän ”korppikotkien” lahottajasienten toimesta tai ihmisen toimesta nuotioissa tai rakovalkena, josta Tapsa Rautavaara lauloi.  Tai  uuneissa.  Nyt lahopuu on pyhää ainetta.  Jos sitä on paljon, niin paikan ”hautarauhaa” ei saa rikkoa.  Sen kieltää HCV.  Me poloiset suomalaiset emme ymmärtäneet vielä parikymmentä vuotta sitten millaisia syntejä olemme tehneet hävittäessämme tuota jätettä  itseämme lämmittääksemme tai ruokaa valmistaakseemme.   Meidänkin metsistä on maapuita kuskattu lämmityslaitoksille pois haittaamasta mielestämme tärkeämpää työtä, uuden metsän synnyttämistä.  Vasta viime vuosina olemme ”valaistuneet.”  Nyt puunraadot saavat lahota rauhassa.  uudesta metsästä ei ole niin nuukaa.

Entä sitten uuden metsän synnyttäminen tekemällä aukko, kuten luontokin tekee.  Sekin on kammottava rikos kaikkea luontoa vastaan.  Aiemmin ei aukko ollut rikos vaan naapureiden kateudenkohde, kun naapuri osti siitä saaduilla rahoilla vaikka uuden auton.  Ei Erkki Lähdekään saanut aukkojen statusta uuden metsän luomisessa pahemmin horjutettua.  Tarvittiin paremmat markkinamiehet, siis mm Arvometsä ja Timo Kujala, joka bisnetään edistääkseen sai valtamediat kääntymään aukkoja vastaan.

Olisi mielenkiintoinen tutkimuskohde, miksi asiat on onnistuttu kääntämään minun mielestäni täysin nurinkurisesti.  Paljonko on tietoista manipulointia ja paljonko sattumaa.  Kyllä minun mielestäni pääpaino pitäisi uuden synnyttämisessä.  Raadoista kyllä aina joku huolehtii.  Yksi tekijä on tietysti sekin, ettei kaikilla ole mielekästä työtä.  Sitten keksitään jotain sijaistoimintaa, jotta tunnettaisiin olo tärkeäksi ja nähtäisiin jotain tuloksia.

Näenkähön eläessäni ”Imperiumin vastaiskua” vai muuttuuko maailma entistä hullummaksi.