Nuo kaksijalkaiset maahan tulijat pitääkin luokitella tulokaslajiksi, jota ei saa sorsia. Silloin nuo pääsevät valtiovallan erityiseen suojeluun, eikä tuloa saa rajoittaa mitenkään.

Se, onko Kultasakaali tulevaisuudessa haitallinen – jopa vaarallinen, pitäisi tietenkin ottaa huomioon.

Kuitenkin kautta aikojen lajeja on hävinnyt ja kuollut sukupuuttoon, uusia on kehittynyt ja syntynyt. Ei kai meidän pidä yrittää luonnon tasapainoa ihan joka asiassa järkyttää tahallamme.

Nuo monet eläinlajit vaativat meiltä useinkin paljon vähemmän kuin nuo MaMu:t, joille olemme suoneet erityisen kalliit oikeudet, emmekä ole yrittäneet sopeuttaa heitä.

Luin jostain, että tuolle voi olla ihan oma ekologinen lokeronsa meillä olemassa. Viihtyy lähempänä asutusta kuin kettu, syö lähinnä haaskoja ja hyvällä tuurilla saattaa pyytää kauriiden ja peurojen poikasia.

Vai viihtyy kultasakaali lähempanä asutusta kuin kettu…Niin että kuinka paljon lähempänä? =D  Kun meidän kylillä on taajamassa kettuperheitä ja omassa muutaman krs-talon keskittymässä, missä pieni metsikkö vieressä, asuu elelee vireä kettukanta. Iltamyöhästä aamuun vilistelevät pitkin pihoja myyräjahdissa. Kissaa ei voi ulkona pitää yksinäin.

Asuin 1990 -luvulla Etelä-Haagassa (Helsinki). Teimme usein kävely- ja pyörälenkkejä keskuspuiston kautta Kaivopuistoon. Kettukanta oli silloin vahva myös Helsingissä. Jos kultasakaali siitä vielä lähemmäs tulee, se on  pian kotieläin =D