Habaa joudun isällisesti valistamaan, että samat säännöt ja lait ovat voimassa myös kuntien omistamilla sekä yksityisteilläkin.

Jeessi:”-Tällaiset autoa omistamattomat pehkupäät ovatkin parhaita muita arvostelemaan auton ja hirven törmäysten mahdollisuutta.”

– Tuon voisi käsittää niinkin, että Jeessi pitää itseään ”pehkupäänä” No se ei varmaan ole ihan niin, mutta…

Syyllinen hirvikolariin on luonnolisesti hirvi. Samoin lähes kaikkien muiden eläinten kanssa ajettuun kolariin suurin syy on eläimessä. Autonkuljettaja on osasyyllinen, mutta lähinnä sen takia, että hän on ollut liikenteessä.

Olen nähnyt tilanteita, joissa autoilija tekee paniikkijarrutusta ja harkitsemattomia väistöliikkeitä.  Niillä voi kuitenkin myös saada tilanteen huomattavan vaaralliseksi, jos ne tapahtuvat liian voimakkaina.

Tunnustan, että en hiljennä, enkä juuri väistä, esim kissan, koiran, variksen, tai pikkulintuparven takia. Jos kopsahtaa, pysähdyn ja lopetan kituvan eläimen. Hirveä toki pyrin väistämään sen takapuolelta, ellei jarrutus riitä.

Hirvien määrä pitäisi saada laskemaan rutosti – mieluummin nollaan.

Hankala kysymys on hirvikolarin vastuu. Toisaalta hirvi on luonnonvarainen eläin ja koska mikään lainsäädäntö ei edellytä tiepitäjää rajaamaan ajorataa luonnosta, tietty riski on aina olemassa. Toisaalta riskin suuruuteen voi vaikuttaa niin tienpitäjä kuin ajoneuvon kuljettajakin. Koska meillä on valtioneuvosto 14 vuotta sitten päättänyt ohjata liikenneturvallisuuden kehitystä nollavision mukaisesti, pitäisi edellytykset nollavision toteutumiseen luoda. Hirvien osalta keinoja on tietysti monia, mutta koska hirvikannan kokoon puuttuminen on vaikuttavin keino ja sitä ei ole käytetty, jokinlainen vastuu tilanteen yleisestä kehityksestä valtiohallinnolla asiasta on. Yksittäisiin kolareihin ei sen vastuuta ei tietenkään pysty kohdistamaan.

Johonkin viestiketjuun juuri laitoin otteita Vihreä lanka-lehdestä, jossa esitettiin keinoksi ajonopeuksien hillitsemisen. Mieleen tulee tästä IL:n artikkeli Merja Kyllösen ministerikaudelta, jossa hän täpärästi vältti ajosimulaattorissa hirvikolarin. Ajonopeus oli 40 km/h. Että ellei koronavirus pysäytä yhteiskuntaa, vaatimus hallita hirvikolarit ajonopeuksia alentamalla pysäyttää.

Valtio on kieltämättä aikamoinen karjanpitäjä. Ruokituttaa ensin elukkansa ilmaiseksi metsänomistajilla, ja maksattaa sitten karjansa aiheuttamat vahingot niiden kärsijöillä.

Isoissa firmoissa on tiukat työgturvallisuusohjeet.  Esimerkiksi sellaiset, että portaissa kävellessä tulee pitää kaiteestan kiinni.  Mahtavatko ne koskea myös moottoripyöräilyä, joka on erittäin riskialtista.   Ainakin takavuosina Tapiola-vakuutusyhtiön pääjohtaja Asmo Kalpala oli innokas  motoristi.  Kuten sanottu, niin motoristi mottaa liikenteeseen lähdettyään moninkertaisen riskin.

Onnettomuuksia sattuu aina, myös liikenteessä.  Kolme kertaa olen osin ehkä tuurilla mutta myös valppaudella ja erittäin nopealla reaktiokyvyllä väistänyt kohti tulevan auton ettei syntynyt lommoakaan.  Autoa olen ajanut yli 60 vuotta.  Myös hirvionnettomuuksiin pystyy ehkä jossain määrin vaikuttamaan  hidastamalla vauhtia ja tarkkailemalla maastoa hirvimerkkialueilla.  Hivenmetsöstäjälle on ehkä helpompi huomata hiri valkoisina jalkoineen.  Ei kyllä aina.  Kerran Lapissa hirvi, kaiketin ajossa, oli törmätä autoni  kylkeen vauhdilla tielle tullessaan.  Veti jarrut kiinni ja teki U-käännöksen jo metsässä.   Siinäkin olisin saattanut ennäättää väistää, koska ajoin muutenkin hiljaa tiellä useissa paikoissa olleiden porojen takia.