Mitä se muuten SAK:oon vaikuttaa jos työttömiä kannustetaan hiukan töihin. Ei työttömien joukko ole kuitenkaan sama vuodesta toiseen. Nyt porukka aikoo järjestää laittoman työnseisauksen ja matkustaa liiton rahoilla Helsinkiin melskaamaan. Jos SAK haluaa korvata tuon edunmenetyksen työttömille miksi ei maksa suoraan omasta kassasta. Verovaroista liiton työttömyyspäivärahoista maksetaan 95%, Hallituksella on oikeus päättää valtion rahojen käytöstä. Liittojen työttömytskassat toimivat todellisuudessa lähes täysin valtion rahoilla. Vanhan kolmikannan nimissä valtio on laitettu maksajan asemaan liittojen tarjoamille työttömyyseduille.

Työllistämisestä tämän päivän Hesarissa: palkkatuki heikommin työllistyville, toisella paikkakunnalla asumisen tukeminen, tarveharkinnan poistaminen maahanmuuttajilta (ml. turvapaikanhakijat) ja ulkomailta tulevilta sesonkityöläisiltä sekä uudelleenkoulutuksen tehostaminen auttaisivat. Valtakunnassa on koko ajan paljon työpaikkoja auki. Esimerkiksi jutussa kysyttiin, eikö ole parempi että Lapin matkailusesonkiin tulee työntekijöitä ulkomailta kuin että sesonkia ei voida pyörittää täydellä teholla työvoimapulan vuoksi? Juuri nyt siellä olisi tarjolla kausityötä aktiivimallin kouriin joutuneille!

Kohtalaisen tyytyväinen olen nykyiseen presidenttiin ollut. Sitä ennen minulla ei Suomessa presidenttiä ollutkaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Tuolta ajalta jäi elävästi mieleen vuosina 1992-2001 Viron presidenttinä toimineen Lennart Meren puhe omalle kansalleen. Hän sanoi: ”Viron arvokkain luonnonvara ovat ihmiset”. Se oli hienosti ja kannustavasti sanottu äskettäin uudelleen itsenäistyneen maan kovia kokeneille kansalaisille! Sillä hetkellä olin virolaisille hieman kateellinen  heidän presidentistään!

Ehkä erilaisiin ajankohtiin sopii erilaiset presidentit.Tämä Tervon sarja Kekkosesta vahvisti kuvaa miehestä joka asetti tavoitteita ja päämääriä ja toimi sitten johdonmukaisesta niiden saavuttamiseksi,ja usein saavuttikin.

Koivistosta taas on ollut mielikuva hiukan fundeeraavana ja varovaisena miehenä joka mielellään vältteli isojen riskien ottamista.

Jos kuvitellaan että Kekkonen olisi syntynyt vähän myöhemmin ja olisi ollut presidenttinä samaan aikaan Jeltsinin kanssa.Siinä olisi käynyt niin että Kekkonen olisi hankkinut menetetyn Karjalan takaisin kun kerran siihen oli ainutlaatuinen tilaisuus.Sehän oli Kekkoselle pitkäaikainen unelma ja tavoite.

Mutta siinä kaupassa olisi todennäköisesti pitänyt ottaa n.600 000 venäläistä joka nyt olisi lähellä miljoonaa.Poliittisena voimanakin kiusallisen suuri.Ja olisiko raja edelleenkin venäläisten mielestä liian likellä Pietaria?Entä maatalouden ylituotanto jos Karjalan hedelmälliset pellot olisivat suomalaisten viljelyssä.

Voi olla että kun Koivista ei varovaisena miehenä tarttunut tilaisuuteen niin hän oli sattumalta  juuri oikeanlainen presidentti siihen saumaan.