Siis Jesse sitä lehtipuuta raivataan pois jos istutetaan tyyliin 1800 hehtaarille. Jos istutetaan harvaan niin kuin täällä on mietitty, 1000-1500 niin silloinhan sitä koivua mahtuu joukkoon enemmän.

Harvaan istutus voisi olla kannattavaa juurikäävän valtaamilla mailla jos aivan väkisin haluaa kuusta istuttaa, mutta muuten en ainakaan alle 1200 istuttaisi vaikka kuinka olisi kivistä.

Tämä kuitupuun kasvatus on lailla turvattu. Yksi uudessa laissa oleva epäkohta.

Uudistamisvelvoitteen täyttävä taimikko.
Havupuuvaltaiset taimikot . 1 500 tainta/ha

Tutkimuksissa on todettu että OMT:llä pääsee parhaaseen taloudelliseen tulokseen mätästyksellä ja kuusen istutuksella 1300 taimea / ha. Ja nyt sitten lakia on muutettu siihen suuntaan että onkin tehtävä tuo hieman kannattamattomammin. Ennen kuusen taimikon tiheysvaatimus oli 1200 runkoa / ha. Tässä ketjussa olikin jo tuotu esille jopa harvempaa alkutiheyttä ja perusteltu kannattavaksi. Ja varmasti on muitakin tapauksia esim. verhopuuston poiston jälkeen saattaa jäädä vain 1000 kuusen taimea.

Ja sama kyllä männyläkin, miksi pitää olla 1500 puolimetristä taimea kun 1200 taitaa olla maksimi tukkirunkojen määrä hehtaarilla. Varmasti pääsee laadukkaaseen männikköön istuttamallla 1200 mäntyä ja tekemällä varhaisperkauksen sekä taimikonhoidon ajallaan. Jos männikköön haluaa lehtipuusekoituksen, ei sinne voi niitä jättää ennenkö männyt ovat kaksi metrisiä.

Nyt kun tämä nousi esiin, niin laitetaan jotain noista ajourista.

Itse en sen takia normaalissa maastossa jätä ajourille valmiita istuttamattomia paikkoja, että se vähentää valintamahdollisuuksia. Jos minulla ei ole ajouria olemassa niin voin sijoittaa ne sen hetken tarpeen mukaan, esimerkiksi heikosti uudistuneisiin tai kasvaneisiin kohtiin. Tällöin jäävän metsän tilavuus, arvo ja kasvu on todennäköisesti parempi kuin että jos valmiiden ajourien vuoksi jouduttaisiin jättämään metsään kasvamaan se heikko kohta. Tilanne tietenkin muuttuu jos löytyy jokin sellainen kohta, jossa voidaan todennäköisesti olettaa olevan alempi kasvu.

Raivurin kommentista olen samaa mieltä. Ajourista puhuttaessa täytyy ottaa huomioon sekin, että ensiharvennus ei leimikkona ole erityisen kiinnostava. Kun niissä merkittävä osa puuta kertyy ajourilta, puumäärän väheneminen ei kaupantekoa helpota. Siksi ajourat voi vetää myös tiheimpien paikkojen läpi, kunhan kasvamaan jääviin paikkoihin ei jää liian harvoja kohtia. Luontainen hieskoivikko voi ajourien paikalla kasvaa hyvin, mutta vaihtelu on luontaisessa koivun uudistamisessa osoittautunut suureksi.

Jos tilanne on se, että perinteistä ensiharvennusta ei tehdä, kuten edeltävien kommenttien mukaisessa harvassa istutuksessa tapahtuu, tilanne tietysti muuttuu. Tällöin kuitenkin otetaan riski siitä, että laatuperusteista valintaa ei voi tehdä ja sillä on oma vaikutuksensa tukkiprosenttiin. Toisaalta, ajourilta ei silloin myöskään hakata pienikokoista kuitua, joten teoreettinen säästö voikin osoittautua konkreettiseksi tappioksi. Ja jos lisää muuttujia haetaan, mahdollisesti pehmeässä maastossa oleva harvaksi jäänyt kohta voi muodostua ongelmaksi korjuussa, jos kunnollista risumattoa ei saa ajouralle tehtyä.

Koivulla ja lehtikuusella harvaan istutusta on jo aiemminkin käytetty. Nyt kun sitä kokeillaan kuusella, pitää varautua karsimaan, elleivät alaoksat muuten karsiudu (ellei tiheyttä ole tarpeeksi esim. lehtisekapuustoa). Männyllä en käyttäisi harvaa istutusta, vaan luontaista uudistamista tai kylvöä; karsinnan avulla lienee mäntykin kuitenkin mahdollista kasvattaa laadukkaaksi istuttamalla. Karsinta kannattaisi ehkä tehdä kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen jo ennen ensiharvennusta. Karsinta varmistaa laadukkaan tyvitukin kaikilla puulajeilla.