Kovaa se oli eka kello ja kunnon kengät tuli hankittuu kolomalla.Nii seiten ikäisenä aloitn tään luuserien ja mutkujen rahoittamisenHelppoo tää nykyisin on.Kyl sie Taneli tiedät.

Kunnon POHJANMAAN  JÄTKILLE  on muistomerkki pystytetty Kiteelle.

Metsänomistajan homma on hakkuun aikana käydä työmaalla…

Teleskooppivapa mukaan ja koealoja. Pysyy runkoluvut kohdallaan, yleensä jo sen onkivavan näkeminen pitää liiallisen mottikiiman kurissa.

Kiitoksia Taneli kysymyksestä ja itse hakkaan seuraavasti. Tapion suositus antaa tuosta 11 – 13 runkoa moton puomin puoliympyrälle (11 m) täällä väli-suomessa. Se antaisi 600 – 700 runkoa / ha. Itse olen kuitenkin harvennuksilla pyrkinyt enemmänkin tasaiseen harvennusjälkeen kuin tuijottamaan orjallisesti runkolukua. Itse ajattelen asian niin että hyvä tasainen harvennus on parempi kuin liian lähellä olevat vierekkäiset puut jolla saadaan runkoluku kohdalleen. Kuitenkin on niin että meillä aina viljelymetsissä tahtoo olla niitä puita enemmän tai vähemmän lähekkäin. Siten pelkkään runkolukuun tuijottaminen antaa väärän tavan ja aiheuttaa sen että harvennusjälki ei ole tasainen. Katson että runkoluku on suositus johonka tulee pyrkiä (voi se olla enemmänkin) mutta hyvä tasainen harvennus on tärkein pyrkien kuitenkin suosituksen mukaisiin määriin.

Ilman muuta jos metsänomistaja haluaa jotain muuta harvennusta niin toki sen teen vaikka pelkät ajourat. Metsänomistaja kuitenkin viimekädessä sanoo kuinka työ tehdään. Mutta jos ei mitään ilmoitusta tule niin suosituksen mukaan mennään.

Haluan korostaa että meitä motokuskeja ei ohjaa harvennuksilla ostaja eikä urkaoitsija. Meitä ohjaa Tapion suositukset ja etenkin metsänomistajan tahto. Toisekseen voin ihan rehellisesti sanoa että motoharvennuksella on tietyt lainalaisuudet. Vaikka kuinka muuta puhutaan niin ajouran varteen joudutaan tekemään aavistuksen verran enemmän tilaa jotta saadaan puomille ja puulajeille tilaa. Varsinkin jos lajikkeita on paljon ja metsässä on useita puulajeja. Tämä on vain fakta eikä sille voi mitään jos motolla harvennukset halutaan tehdä.

Minua saa vapaasti hakuua metsän raiskaajaksi jos se tuntuu hyvältä. 🙂

Minulla on kokemusta noista OMT -kuusikoista täältä Järvi-Suomesta ja ne kyllä sietävät voimakastakin ensiharvennusta jos se tehdään alaharvennuksena ja samalla tietysti huonolaatuiset pois. Suorittava teki siis juuri oikeanlaisen harvennuksen, eikä siinä hehtaarikasvukaan notkahda kuin ehkä yhdeksi tai kahdeksi kesäksi.

15 vuoden kuluttua toinen harvennus jolloin runkoluvuksi noin 450 r/ha. Poistuma tällöin 250 r/ha x 0,35 m3/r eli vajaa 100 mottia/ha ja toisen harvennuksen jälkeen vielä lannoitus. Päätehakkuussa päästään helposti yli motin keskijäreyteen eli 500 – 600 mottiin hehtaarilta. Enemmänkin kasvaisi, mutta silloin tyvet menevät ylijäreiksi motolle, varsinkin jos lannoittaa.

Metsää, joka on hoidettu taimikosta alkaen pitää harventaa reilusti myös kasvatusmetsänä. Hoidettu metsä kestää myös tuulta ja tykkylunta paremmin kuin riukuuntuneet metsät

Lisään omiin kommenttehini vielä, että poistan ensisijaisesti pienimmät ja huonoimmat yksilöt ja pyrin siihen , että parhaat hyvän kasvukyvyn omaavat rungot jäävät kasvamaan. Laatu edellä mennään…aina . Ehdottomaan tasa-asentoisuuteen en pyri jättämällä kasvukilpailussa hopealle jääneitä runkoja palvelemaan silmää . Pollarin Ville opetti meille jo 90-luvulla, että asennot kuuluvat vain makuuhuoneeseen. Metsässä niille ei ole käyttöä. Paras puuaines on jätettävä kasvamaan puiden keskinäisestä sijainnista riippumatta . Riittää kun hehtaarilla on suositusten mukainen määrä runkoja. Edellä mainittu henkilö taisi olla tämän puoliympyräkoeala-menetelmän ”isä”.