Aika vahvasti paistaa Jätkän kommenteissa viha konekorjuuta ja menetelmiä kohtaaan. Asenteet ovat jämähtäneet 1980-luvulle , jolloin vanhat ammattilaiset harasivat kynsin hampain koneellista puunkorjuuta vastaan. Omat ensiaskeleeni  konepuolella ajoittuivat juuri tuohon aikaan. Tuolloin vannottiin , että esim. koneellisen harvennuksen osuus ei tule nousemaan koskaan yli 30%:n. Kuinkas kävikään? Sen osuus kasvoi muutamassa vuodessa yli 90%:iin.

Paitsi asenteet , myös tieto toimintamalleista kannattaisi päivittää tähän päivään sopivaksi. Kuten tuolla jo eräs asiantunteva nimimerkki kertoi , pelkästään raivauksia tehostamalla on saatu metsät parempaan kasvuun. Tämä puolestaan on johtanut päivityksiin harvennusmallien kohdalla . On myöskin opittu , että riukuuntuneesta metsästä ei saada kunnon metsää koskaan ja se , mitä jää jäljelle,  on tuulen ja lumen turmeltavissa. Esimerkkitapauksessani harvennettiin metsä heikommat yksilöt poistamalla parhaaseen mahdolliseen tuottokuntoon. Kasvamaan jätetyillä puilla oli vankat juuret ja runsaasti oksistoa ja neulasia yhteyttämistoiminoja varten. Kasvu on siis taattu.

Esimerkkitapauksen hakkuu tapahtui muuten mhy:n metsäasiantuntijan valvovan silmän alla ja työparinikin sattui olemaan koulutukseltaan mti.

Toisen kuvion harvennus jäi aukkoisemmaksi , kun se oli kasvatettu kaksivaiheisesti . Koivut olivat heikentäneet allaan kasvaneen kuusikon laatua pystyssä ollessaan ja niiden korjuussa syntyneet vauriot alensivat laatua entisestään. Latvasta tyveen ylispuun kaadon yhteydessä syntyneet vauriot rungoissa olivat merkittävän isot . Ylispuut oli kaadettu ja karsittu manuaaalisesti. Sen kuvion harvennustiheyttä voi kuvata harvahkoksi syystä , joihin motokuski ei voinut vaikuttaa. Kun naarmuttuneet ja latvansa menettäneet puut(kuusikkoa) poistettiin , oli vaikutelma avarahko. Tämä kokemus osoitti jälleen kerran kaksivaiheisen kasvatuksen riskit . Halvalla ei saa hyvää.

Metsuri motokuski: ”Motojen ohjelmissa ei ole harvennusmalleja.”

Suorittava porras: ”Tietokoneohjelma kertoi , että 13 runkoa olisi riittänyt. Tavoite 13×50= 650 r”

Oudolta tuntuisi jos paperitaulukoista lähdettäisiin hakemaan lukuja, kun nenän edessä on moton tietokone, joka laskee ne helposti.

Kyllä ymmärrän suorittavan tekstistä, että koneen ohjelmassa on harvennusmallit. Koneelle syötetään kasvupaikan tyyppi ja keskimääräinen rk halkaisija ja kone laskee tavoitetiheyden?

Se on sitten aivan eri asia miten harvennus pystytään toteuttamaan, jos puuston laadussa on ongelmia, mutta tavoitteen pitäisi olla oikea.

Eli koealamittausohjelma vertaa koealalta saatua mittaustulosta moton tietokoneella olevaan harvennusmalliin ja opastaa pitääkö tiheyttä lisätä tai vähentää, jos ei ole sopiva.

Ohjelma näyttää suositustiheyden ko tapauksessa. Jos runkoluku alittuu , on kuljettajan kuitattava tilanne laittamalla rasti ruutuun ”hakattu liikaa”. Lakirajaa ei vielä kolkutella , vaikka joltakin koeallalta olisi poistettu runko tai pari liikaa. Muualle voi jättää vastaavasti ememmän.

Itse teen koealamittauksen samalla sekä koneen edestä, että takaa ja jaan runkoluvun kahdella.  Tämä lisää otantapinta-alaa ja otannan luotettavuutta.

Elämä on on.