Kiinteistöihin kuuluu usein osuuksia koskivesiin. Mitä hyötyä näistä osuuksista käytännössä on ja millaisia oikeuksia ne antavat maanomistajalle? Onko koskiosuuksilla rahallista arvoa?
Osuudet yhteisiin vesiin siirtyvät yleensä maanomistuksen mukana eteenpäin, eli joku arvo niillä on. Niitä voi olla olemassa käsittääkseni myös maanomistuksesta irrallisina ’haamu’yksiköinä. Maata myydessään niitä ole pakko antaa ostajalle, vaan ne voi esimerkiksi siirtää johonkin muuhun kiinteistöön. Osuuksilla voi siis myös käydä kauppaa. Konneveden kunta osti itselleen koskiosuudet Siikakoskeen ja muutamaan sen alapuoliseen koskeen. Ainakin tuossa tapauksessa osuuksilla oli arvoa muutaman miljoonan verran – ovathan ne kalastusmatkailun kannalta tärkeitä.
Konnevedellä eräs kalastaja kyseli vuosia sitten osuuksia vuokralle tai ostettavaksi eli ilmeisesti heidän kohdallaan ammattikalastuslupa edellytti siihen aikaan tiettyä määrää osuuksia omaan hallintaan ennen kuin luvan sai. Uusi kalastuslaki muutti käsittääkseni lupakäytännön kalastajille helpommaksi. Kalastuskunta hallinnoi yhteisten kalavesien käyttöä, esimerkiksi kalojen istutuksia. En tiedä miten nuo nykyisin toimivat – koskaan ei ole tullut kokouksiin kutsua. Maanmittaustoimituksessa nuo ’oikeudet yhteisiin’ vahvistettiin vasta jokunen vuosi sitten.
Olisiko niin että kalastusoikeus ja koskioikeus on erikseen. Kuka muistaa koskisodat 50 luvulta. Kaakkois-Suomessa ei ole tiedossa koskioikeuksia mutta rantaoikeuksia kyllä. Meidän kylässä on rantaoikeus rantaan joka on erotettu pyyhkeellä ja rekisterinumerolla, on perimätiedon mukaan pellavanliotuspaikka maanomistajille. Nykyisin venevalkama ja uintipaikka.
Koskiosuus on vesialueiden hallinnointia varten kehitetty juridinen yksikkö, joka ei automaattisesti oikeuta kalastukseen, vaan siihen on vielä erikseen hankittava luvat. Toisaalta kalastusluvan voi hankkia sellainenkin, jolla ei ole koskeen osuutta. Siinä mielessä ovat erillisiä, ja niitä säätelevät eri lait.
Kalastuskunnat on lakkautettu lailla vuonna 2000 ja niiden tehtäviä hoitavat osakaskunnat joihin kuulutaan jäsenenä samoin kuin ennen kalastuskuntaan. Nykyinen kalastuslaki ei tunne käsitettä kalastuskunta.
Mielenkiintoinen juttu koskien arvostamisesta löytyy vuosikymmenten takaa:
<h3>Valtiovarainministeriön päätösmaatilaan kuuluvien eräiden etuuksien arvon perusteista Annettu Helsingissä päivänä marraskuuta 1987</h3>
Se ei kuitenkaan ilmene tästä miten näistä on voinut tuolloin taloudellisesti hyötyä. Kivelänhantun mainitsemat koskisodat on mielenkiintoinen juttu, josta en itse nuorempana kloppina ole kuullutkaan. Liittyvätkö ne Kemijoen sähköntuotantoon valjastamiseen? Esim. Upm:n edeltäjäthän aikanaan ovat pidättäneet koskiosuuksia koskitiloihin, joista jäänteenä pieniä muutaman kymmenen neliön kiinteistöjä siellä täällä metsien keskellä. Sittemmin kiinteistöjärjestelmän muututtua oikeuksien sitominen fyysiseen maa-alueeseen on käynyt tarpeettomaksi. Jotenkin koskiosuudet kaiketi liittyvät tai ovat vielä ainakin lähihistoriassa liittyneet vesivoimaan ja virtaavan veden käyttö- ja tuotto-oikeuksiin.
Noi koskiosuudet sitten aiheuttavat mielenkiintoisia lopputuloksia. Kun valjastetaan joki, niin noi voisi olla arvokkaita! Yksi vanha ukko kertoi että hänellä on koskiosuuksia ja tänäkin päivänä hän niin halutessaan saa jauhot myllättyä sähköyhtiön piikkiin.
Ilmeisesti sähköyhtiö laski että halvempi noin, kuin että korvata jokaiselle. En tiedä onko asiasta käräjöity vai sopimalla sovittu!
Varmaan ennen on ollut sähkövoima se arvokkain kosken käyttömuoto. Konneveden kunta osti jokunen vuosi sitten 5 miljoonalla eurolla koskia. Virkistyskalastusmatkailua? Ehkä siinä tuli mukana myös tonttimaata jota kunta on sittemmin kaavoittanut.
Jos Tenon rannalta omistaa läntin, niin saa samalla kalastusoikeuden . Norjalaiset vastarannalla kärmeissään, kun heillä ei vastaavaa lupakäytäntöä ole.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.