Minulla on kirjahyllyssä Keskusmetsäseura Tapion vjuosikirja 1913. Siinä opetettiin metsäpuiden taimien kasvatusta käytetträväksi esim ”metsäpaloaluiden tai suurten hakkuualueiden metsittämiseen”. Ohjeet ovat todella perusteelliset.
Kirjahyllyssä on myös vuoden 1914 vuosikirja, jossa opetettiin ”taimimetsien” hoitoa. Kirjoitettiin, että kun ”taimikko on syntynyt luontaisesti tai keinollisesti, istuttaen tai kylväen, niin sitä tarvitsee usein täydentää ja perata”. Ohjeet sopivat täysin nykypäivään.
Siis epäilemättä jo selvästi ennen noita aikoja oli metsänviljelyä harjoitettu. P W Hannikaisen Metsänhoito-oppi vuodelta 1903 tuntee sekä jatkuvan kasvatuksen, silloin harsinta ja että jaksollisen, silloin lohkohakkuu. Käytännön mahdollisuudet nykypäiväiseen taimikoiden hoitoon olivat kuitenkin olemattomat. Ei ollut metsäteitä. Ei edes polkupyöriä. Paljasjuuritaimien kuljettaminen elävänä oli riskialtista. Taimet olisi pitänyt kasvattaa istutustyömaan vieressä. Väki oli sitoutunut maatalous- tai uittotöihin.
Tietysti asiaa vois ajatella koska ensimmäinen metsäkoulu perustettiin ja verrata sitä lukemisen oppimiseen, kuulemanieni kertomusten perusteella tiedän että jo 1800 luvulla kylvettiin viimeiseen kasken viljan joukkoon puun siemeniä…. Ja entä nimitys käen kukunta puu, oliko sen niiden jättämisen tarkoitus metsänkasvun turvaaminen, Timppa, sulla on hienot kirjat.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.