Jovaini on kaiketi ainoa joka sen on löytänyt. Urakoitsijoita ei näköjään välttämättä tarvitse kilpailuttaa kunhan vaan löytää sopivan ja mieleisen tekijän. Pahus kun näillä mieleisillä tekijöillä on isot sopimukset joko yhtiöiden tai mhy:n kanssa eikä ne jouda jovainin savotalle. Kyllä tämä on syrjintää kun ei saa eikä oikein joudakkaan. Korruptiota pahemmasta päästä.

Takavuosina meilläpäin maataloustuottajat ja muutamat ansiotyössä käyvätkin tekivät perinteiden mukaisia hankintakauppoja.. Joskus markkinatilanteiden heilahtaessa kävi niin, että usein käytetty ”käteiskauppa” ei ottanutkaan tulta. Kysynnän heiketessä oli helppo ostajan sanoa hiemankaan hankalammalle puunmyyjälle, että en saa ostaa tänä keväänä käteispuuta.

Jos kyseessä oli Tukkipuu, oli vielä paljon suurempi syy sopia kauppa etukäteen ja siinä paperille pantiin mitta –  sekä laatuvaatimukset. Kun luovutusmitattiin tukit, niihin lätkittiin leimat päähän, eikä niistä tullut reklamaatiotaa hyväksytyn mittauksen jälkeen. Joskus joitakin tukkeja raakattiin mitan tai laadun takia,mutta ne jäivät myyjälle kotitarvesahapuiksi, tai pantiin kuitupinoon.

Periaatteessa vieläkin on mahdollista kikkailla korjuupalkan osalta, jos kaupan kohteessa moton mittalaitteet näyttävät, että poistettujen runkojen keskitilavuus keikkuu hyvin lähellä luokan ala- tai ylärajaa, jossa kuution hakkuutaksa muuttuu tuntuvasti. Jos on tarkkasilmäinen kaveri, hän saattaa pystyä ”Penahan sen keksi ihan viimeisillä metreillä” – sumplaamaan keskijäreyttä juuri ja juuri rajan alapuolelle.

Samoin – jos ollaan tukevasti järeysluokan keskivaiheilla, voi huoletta kahmaista isompia susilaatuisia puita, joista tulee kuutioita, mutta eivät pudota taksaa.

On huomattava, että hakkuukone narskuttaa jo yhdessä päivässä useita satoja – jopa tuhansia runkoja, joten kyse ei ole aivan merkityksettömästä asiasta.

Aikoinaan, kun metsurit tekivät ihan oikeasti urakkataksoilla harvennushakkuuta, tarkimmat kaverit laskivat koko ajan, paljonko tuli tienattua. Tärkeä työvaikeustekijä oli järeysluokka, eli tyvet laskettiin ja -merkattiin. Kun tiliväli alkoi olla täynnä, laskivat järeysluokkaa ja jos oltiin lähellä luokkarajaa, hakattiin esim viimeisenä päivänä vain aivan sippirunkoja.  Miksipä ei mopokuskitkin pystyisi siihen?

Sekään ei ole kuitenkaan korruptiota.

Miten jätkä täällä keskijäreydellä sumplitaan motolla jos leimikkoon tehdään esim alaharvennus ? Meille ei ainakaan metsäkoulussa sitä aikoinaan opetettu.

 Mopokuski:”Miten jätkä täällä keskijäreydellä sumplitaan motolla jos leimikkoon tehdään esim alaharvennus ? Meille ei ainakaan metsäkoulussa sitä aikoinaan opetettu.”

Ei sitä saa – eikä voi, metsäoppilaitoksessa opettaa. Sehän on moraalisesti väärin.  Henkilökohtaisesti en ole siihen sekaantunut koskaan,, vaikka taksanlaskentaakin jouduin opettamaan tosi kovapäisille kavereille – se riitti minulle, että he läpäisivät tentin aiheesta.

Nykyään metäkoulussa eivät tekotaksoista puhu mitää. 1 päivänä maineet kuulema. Kertoi nuori kouluja käynyt metsuri.