Uutisista putkahtaa aika ajoin suuremman luokan korruptio-uutinen. Emer.prof. ASalmisen mukaan ”pienempiä” on tänä vuonna 30-40.! Mehtäukon mielestä paljon. Kuinkahan lie metsä-alan tila? Rakennuspuoli ollee puhtoisin…
Jovainin tapauksessa ylimääräisiä kuluja tulee lisäksi kun motomittaus ja tehtaan portille saapuva määrä ei täsmää… siinä pyöritään sit varastoilla ihmettelemässä että missä se puuttuva 10 mottia oikein on…
”Virallisen mittauksen toimintakertomus” syntyy motomitassa riitatapauksissa. Joku alkaa pinossa kiistää laatua ja määrää. Se oli vatvottu susi- menetelmä.
”MIssämäärin harmailla markkinoilla” on urakoinnissa mahdotonta. Varastaa pinoista kyllä voi, jota onkin tapahtunut…ja tekijä kärynnyt.
Isaskar Keturi:”Joskus ainakin vuosia sitten tuntui, että ainakin eräs mhy:n henkilö tuntui pitävän riitatapauksissa firman puolia…herätti hiukan ihmetystä.”
Siitä on aikaa – ja paljon, kun MHY ja Metsäliitto touhusivat samassa toimistossa, saman kirjoituspöydän ääressä – ja samassa persoonassa.
Se oli Metsäliiton osuuksien myynnin aikaa, jolloin oli värvätty kaikki julki-Maalaisliittolaiset isännät ajamaan syrjäkylät talosta taloon ja kauppaamaan heille jäsenyyttä osuuskunta Metsäliittoon, että ”Saadaan uusi oma sellutehdas talousalueelle”. Mukaan oli värvätty myös MHY:n toimihenkilöt, jotka silloin leimasivat järjestään kaikki leimikot, joita silloin myytiin ja hakattiin.
Kuinka ollakaan, Metsäteknikolla oli salkussaan myös kauppakirjalomakkeet, joilla voitiin heti tehdä puukauppa (hankintakauppa) Metsäliiton kanssa. Siinä eivät muut ostajat päässeet tarjouksiaan esittelemään.
Homma todettiin myöhemmin suorastaan lainvastaiseksi, Metsäliitto lähti toimistoistaan toisiin tiloihin, osa yhdistyksen toimihenkilöistä seurasi mukana, koska työthän vähenivät yhdistyksessä.
Suoraan sanottuna homma oli silloin selvästi korruptoitunutta, nykyään yhdistys ei ainakaan täälläpäin moista tee, mutta paraimmillaan yhdistys on välittänyt leimikoiden puutavaraa – myös hoitanut puunkorjuun, mutta niin, että korjuukustannukset on hoideltu myyjän ja urakoitsijoiden kesken. Isommasta leimikosta on lähtenyt puutavaraa viidelle – jopa kahdeksalle eri ostajalle, ja keskimääräistä paremmalla hinnalla.
Mikä kauppatapa Jätkä tuossa on kyseessä? Se ei liene mikään edellä luettelemistani mutta onko juridisesti ja verotuksellisesti pystykauppa vai hankintakauppa?
Nykyisen Metsä Groupin kartellisotkujen ja puunhinnan alhaallapitopolitiikan keskellä ei aina muisteta että se alunperin oli metsänomistajien/MTK:n vastatoimi metsäteollisuusyhtiöiden puunhintakartelleille.
Puukauppa yhdistysten kautta keskitetysti on suositeltavaa vielä tänäkin päivänä. Niin myös yksittäisen metsänomistajan nimissä toteutettuna. Myös se on hankintakauppaa, metsänomistaja hankkii urakoitsijan, maksaa korjuun ja myy puut eniten tarvitsevalle ja maksavalle. Tähän ei liity korruptiota, mutta kartellin ja rakeentelisen korruption näkökulmasta ongelmallista on. Metsänomistajan on hankittava urakoitsija vapailta markkinoilta, vaikeuksia on saada korjuun ostopalvelua puita ostavalta yhtiöltä. Vaihtoehto on ymmärrettävä, sillä tilaa ei anneta metsänomistajalle isännöimään omia puitaan, harjoittamaan suoramyyntiä ja ohittamaan yhtiöiden metsänomistajan puilla käymän kaupan. Yleensä myös perinteinen hankintakauppa on puiden keskittämistä yhtiölle.
Anneli. Metsänomistajan kannalta – kyseessä on hankintakauppa, eli puunmyyjä saa puunmyyntitulona sen, mikä jää kulujen jälkeen. Tuota voisi tietysti kehittää myös toimitusmyynniksi, mutta ostajilla on yleensä valmiina kuljetus-sopimukset omien urakoitsijoiden kanssa.
Perinteisessä puukaupassa kiinnostuksen kohde ei ole, mitä jää jäljelle kulujen jälkeen. Hankintakauppa on toimituskauppaa ja sitä voidaan tehdä myös tienvarteen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.