Uutisista putkahtaa aika ajoin suuremman luokan korruptio-uutinen. Emer.prof. ASalmisen mukaan ”pienempiä” on tänä vuonna 30-40.! Mehtäukon mielestä paljon. Kuinkahan lie metsä-alan tila? Rakennuspuoli ollee puhtoisin…
Metsälehden kannattaisi miettiä vähän syvällisemmin, minkälaista aineistoa se jättää keskustelupalstalleen olemaan, sillä joku voi ottaa niitä joskus jopa todesta. Monesti näkyy tehdyn niin, ettei alkuperäistä ilkeämielistä kommenttia poistetakaan, vaan sitä seuraavat kommentit. Tämä jos mikä innostaa trollaamaan entistä enemmän.
Toinen asia, mitä Metsälehden kannattaisi myös miettiä ja kehittää, on oikeudenmukainen nimimerkkien kohtelu. En tiedä, mikä tämän reservuaari-indeksin alkuperäinen tarkoitus oli, mutta kovin kehittävää ei sen mellastus ole moneen vuoteen palstalla ollut. Voisihan sitä edes joskus tuoda jonkin omankin ajatuksen keskusteluihin ja tehdä jopa aloituksiakin. Kysymyksiin vastaaminenkin kuuluisi normaaliin kanssakäymiseen. Revalla tuntuu olevan jokseenkin vakiintunut kiintiö vain irvaillla toisille, välittämättä palstan säännöistä juuri mitään.
Onhan tämä jommoistakin ponsorointia. Muutamasta eurosta taistellaan, tarjolla on kyllä enemmänkin ja haetaan ratkaisuja jostain muualta. Ei ole tainnut metsäala tulla vielä valmiiksi, sitä on ainakin syytä epäillä.
Esillä oli korjuuosuuskunta, joka vaihtoehtona vastaa puukaupan haasteisiin. On todettava, että pystykauppa vastaa aika huonosti siihen, on keskitetty (suljettu) kauppamuoto, ja jossa puut (könttä) menee yleensä yhdelle ostajalle ja korjuun tekee ostajan urakoitsija. Ylimääräisillä puilla käydään kauppaa.
Sitä vastoin hankintakauppa on avoin kauppamuoto, joka mahdollistaa puuerien myynnin erikseen. Sitä se on myös korjuun osalta, on avointa ja hajautettua, ei ole sidottu könttään. Korjuun voi hoitaa osuuskunnat, teollisuuden järjestämä puuhuolto tai yksittäinen toimija. Korjuun laskun maksaa metsänomistaja, jota tuskin on tarvetta kierrättää kolmansien osapuolien kautta?
Mikä taho hoitaa sitten logistiikan ja oston. Sitä tarjoillaan myös kolmansille osapuolille, mutta eiköhän se kuulu puuta ostavalle teollisuudelle. Tiedä sitten miten suhtaudutaan mahdolliseen korjuun lisääntyvään kilpailuun ja kakun jakoon siitä. Pystykaupassa kilpailu puuttuu.
Jovain:Korjuun voi hoitaa osuuskunnat, teollisuuden järjestämä puuhuolto tai yksittäinen toimija. Korjuun laskun maksaa metsänomistaja, jota tuskin on tarvetta kierrättää kolmansien osapuolien kautta?
Muuttuuko loppujen lopuksi mikään ? Niillä myydyillä puilla se korjuu maksetaan kuitenkin. Tulee taas yksi uusi organisaatio ( osuuskunta) järjestelemään korjuuta jonka maksaa puun myyjä. Tuo jovainin uudistus näyttää olevan se että hän haluaa maksaa korjuulaskun. Kannattaisi enemmänkin murehtia sitä mitä sen viivan alle jää.
Joovain..” Esillä oli korjuuosuuskunta, joka vaihtoehtona vastaa puukaupan haasteisiin. On todettava, että pystykauppa vastaa aika huonosti siihen, on keskitetty (suljettu) kauppamuoto, ja jossa puut (könttä) menee yleensä yhdelle ostajalle ja korjuun tekee ostajan urakoitsija. Ylimääräisillä puilla käydään kauppaa.
Sitä vastoin hankintakauppa on avoin kauppamuoto, joka mahdollistaa puuerien myynnin erikseen. Sitä se on myös korjuun osalta, on avointa ja hajautettua,
Muutamasta eurosta taistellaan ”… Kukahan on taistellut niska limassa?
Taas kerran satusetä on höpissyt itsensä pussiin!
Eikö se ala mennä kaaliin,että pystykauppa on kahden välinen suljettu sopimus. Sen jälkeiset puiden kohtalot eivät kuulu mo:lle yhtään mitään!
Jos kuka muutosta tosiaan nykyiseen systeemiin haluaa, niin puunkorjuuosuuskunnan olisi myös jatkojalostus hallittava. Siis tehdas ja osuuskunta hommaa jatkamaa jalostaen. Eiköhän me se melkein tiedetä, ettei siitä mitään tule. Suomessa puunkorjuu on äärimmäisen tehokasta, myös kilpailutettu urakoitsijat verille. Joten on mahdotonta kannattavasti kilpailevaa toimintaa ryhtyä tekemään. MHY: n puunkorjuu toimii laillansa, mutta metsänomistajan tili ei paljoa puheiden lisäksi pulskistu. Kaikki ovat tervetullut lisä, työmaata kyllä olisi kun maamme metsiä katselee.
Meillähän on jo olemassa osuuskuntaa hyvinkin vastaava kuvio. Sitä ei vain ole osattu käyttää hyödyksi.
MHY ostamaan ja välittämään puutavaraa vientiin. Saksaan ui laivat samalla hinnalla kuin Viroon tai Ruotsiin. Oulua myöten on meillä satamat heti rannassa.
Kun kuidusta saa kaksinkertaisen hinnan kotimaan tehdashintaan verrattuna, jäisi siinä palvelun tuottajalle siivu, vaikka MO saisi kuitupuusta tuplakantohinnan.
MHY voisi muokata puukauppatoiminnan muotoon Metsänhoito-osuuskunta..
Jäseniksi voisi liittyä kaikki täysjärkiset metsänomistajat. Eli Joovaan jäisi toiminnan ulkopuolelle.
Metsälehti tai joku voisi selvittää tuon dilemman miksi Baltiassa kuitu on niin arvokasta. Minne puu menee ja mitä siitä tehdään? Olisiko meillä jotain opittavaa heiltä? Vai onko kyse samasta ilmiöstä kuin sähköpörssissä että korkein hinta sanelee kaikkien hinnat?
” miksi Baltiassa kuitu on niin arvokasta.” Miksikö? Siksi se maa sattuu vaan olemaan noilla artikkeleilla keskipisteessä, johon markkinavoimat survoutuvat.
Sitä hain takaa, että mihin ne markkinavoimat lennättävät Baltian puut. Jos Suomeen, niin ostajan olisi sama maksaa täkäläiselle myyjälle se sama tai lähes sama. Jos taas Saksaan, niin meidän puut kannattaisi laivata suoraan sinne.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.