Uutisista putkahtaa aika ajoin suuremman luokan korruptio-uutinen. Emer.prof. ASalmisen mukaan ”pienempiä” on tänä vuonna 30-40.! Mehtäukon mielestä paljon. Kuinkahan lie metsä-alan tila? Rakennuspuoli ollee puhtoisin…
Tämän hetken ehkä suurin ongelma ovat mhy:n omien / perustamiensa ”myyntiyhtiöiden” tekemät toimitussopimukset. Se nyt vain kerta kaikkiaan saisi olla mahdollista, että metsänomistajan varallisuutta valtakirjalla kaupitteleva / etua valvova taho käy itsekin kauppaa ihan kuten muutkin ostajat. Siinä ajetaan varmasti palkianmaksajan (mhy / mhy:n myyntiyhtiö) etua eikä metsänomistajan. Helppo nähdä, miten käy esim. tilanteessa kun mhy on jäämässä jälkeen toimituksissaan tai tarvitsee muuten lisämääriä omiin sopimuksiinsa. Yllättäen ohjautuu kohteet korjuupalvelulle. Oikeasti puolueettomia yksityisiä metsäalan toimijoitakin on, sellaisia jotka eivät käy puukauppaa, vaan ihan rehellisesti hoitavat suunnittelun, kilpailutuksen ym. tietysti kohtuullista korvausta vastaan. Suosittelen, ellet itse pysty omaisuutesi myyntiä hoitamaan. Voi myös ostaa pelkän leimauspalvelun, myynti kannattaa ehdottomasti hoitaa itse tai antaa todella omaa etuasi ajavan ammattilaisen hoitaa.
JiiKoo on jäljillä. Myhistys on kautta aikain pitänyt hampaissaan klusterin toimijoiden tekemisiä ja etenkin kyseenalaistanut kaikkea liikkuvaa. Nyt kun itse sotkeutuvat neuvonnan roolista puukauppoihin, kukas näitä valvoo? Kuinka asiat on järjestetty paremmin, että puljun käyttämisen riski kannattaa kokeilla?
Mehtäukko ja JiiKoo. Puukaupan kilpailuttaminen mhy:n kautta on tietääkseni riskitöntä. Metsänomistaja itse tekee päätöksen kenelle lopulta myy. Kohteet eivät siis ohjaudu korjuupalvelulle ellei sillä ole paras tarjous. Korjuupalvelun voi myös rajata tarjouskilpailun ulkopuolelle?
Jos tarjouskilpailun voittaa jokin yhtiö, puunkorjuun valvonnankin voi ostaa palveluna mhy:ltä jos haluaa. Tähän saakka kaikki selvää?
No sitten tapaus mhy-korjuupalvelu & toimitussopimus on vähän ongelmallisempi valvonnan puolesta. ”Yhtiön” yksi osasto valvoo toista. Tämä tilanne on aivan vastaava kuin jos myyt suoraan metsäfirmalle – ei siinäkään tilanteessa kukaan puolueeton taho valvo etujasi. Muistetaan myös tämä.
Olen hiukan skeptisempi kuin A.Jalkanen. Mhy:tä ja ostavaa yhtiötä ei voi verrata kuten kirjoitit; ”Normaali ostaja” ei esitäkään edustavasi sinua (myyjää) ja sinun etuasi, Mhy ostajana esittää samalla valvovansa myös sinun etuasi – asetelma nyt vaan ei näytä hyvältä. En toki väitä että siinä aina jotain mätää olisi, mutta joskus kyllä – ja pelkkä asetelmakin on ongelmallinen. Meille on onneksi viimeinkin alkanuyt muodostua muitakin ostajia kuin perinteiset jätit ja sahateollisuus. Viime vuosina on (viimeinkin) syntynyt myös ihan terveellä markkinatalousperiaatteella toimivia puunhankintayrityksiä. Esim. bioenergiaan tai vientiin keskittyviä. Tällaiset meiltä ovat lähes tyystin aikaisemmin puuttuneet. Pidän arveluttavana mhy:iden puukauppaan sekaantumisen. Mhy ei saisi olla osakkaanakaan puukauppaa harjoittavasta yhtiöstä, tai sitten luopua myyjien edustamisesta puukaupassa.
Voi pitää paikkansa että en tunnista niitä vaaranpaikkoja yhtä hyvin kuin JiiKoo. Mhy-ketjukin joutuu toimimaan markkinataloudessa nykyään; eivät jäsenet suostu sponsoroimaan palvelujen tuotantoa jäsenmaksuillaan kovin isosti. Mhy ei ehkä poikkeakaan muista puunhankinnan toimijoista kovin oleellisesti siinä mielessä että mhy:ssäkin ylin päätösvalta talouteen on ”osakkeenomistajilla” eli jäsenillä.
Joitakin vaivaa se jos mhy tai jokin muu puunhankintaorganisaatio ostaa puut ja myy kalliimmalla eteenpäin. Minuakin viehättäisi enemmän toimintatapa, jossa välittäjä olisi selkeästi välittäjä eikä puun ostaja. Välittäjä kertoisi kenelle puut menevät ja mihin hintaan. Pitäisin kuitenkin hyvänä sitä että puukaupan kentällä on monta toimijaa.
Tämä yllä oleva ei itseäni huoleta niinkään kuin se miten koko alkutuotantoketjussa talous kehittyy, mukaan lukien korjuuta tekevät yrittäjät jotka ovat pinteessä.
Olen samaa mieltä kuin A.Jalkanen, että ostaja olkoon selkeästi vaikka välittäjä, tai ainakin osittain omaan käyttöönsä ostava firma. En kuitenkaan usko että saati odotakaan näiden tekevän kovin tarkkaa selkoa kulloisistakin kaupoistaan eteenpäin. Ainahan normaalissa markkinataloudessa ostaja koettaa halvimmalla mahdollisella tavalla tavaran ostaa, ja mahdollisimman kalliilla myydä. Homma hoituu kunhan ostajia ja myyjiä on riittävästi.
Korjuuyrittäjien (ja myös kuljetusyrittäjien) jatkuva heikko kannattavuus on pitkälti näiden jättimäisten urakanantajayritysten typerän tiukasta taksapolitiikasta kiinni. Erikoista, kun samaan aikaan on laajalti jatkuvasti paheneva pula juuri näistä samoista resursseista. Arvoketjussa puhutaan minimaalisesta säästöstä kun taksoja aina puserretaan alaspäin. Eikö muka tajuta miksei alalle ole tulijoita, ja vanhatkin lopettelevat…
”.. ei siinäkään tilanteessa kukaan puolueeton taho valvo etujasi.” Kyllä lähtökohdan olisi oltava, että kun kaikessa muussakin elämän varsitiellä itse saa päättää ostaa vai ei, sama se on puukaupoissakin. Ja mitä enempi niitä joutuu tekemään, sitä suuremmalla syyllä oma perehtyminen ja ”valvonta” nousee arvoonsa. Joillakin vain yksi autokauppa tai yksi puukauppa elämänsä aikana,- mitä sitten.
”…Mhy ei saisi olla osakkaanakaan puukauppaa harjoittavasta yhtiöstä, tai sitten luopua myyjien edustamisesta puukaupassa…” Kyllä ristiriitaa tuolloin riittää. Ja korruptioriskiä. Aiemmin olen rutissut Myhistysten valtakirjakauppojen ratkaisijan roolista heidän korjuupalveluun liipaten sekä että samat ukot toisaalta ”valvovat” myös toisten osallisten pykälien toteutumista. Tätä yhtälöä en edelleenkään sulata.
Ongelmallista itsessään on jo se, että yhdistys toimii markkinoilla kilpailijana, kun yhdistysmuoto ei lähtökohtaisesti ole Suomessa sallittu yritystoiminnan harjoittamisen järjestämismuoto. Yhdistysten ”oy:t” ovat lähinnä vain tämän kiertämiseksi tehtyjä järjestelyitä, jotka entisestään monimutkaistavat asiaa metsänomistajan kannalta. Kuka onkaan ostaja ja kuka myy mitä kenelle?
Minusta mhy:n valtakirjakaupassa ei ole ongelmaa jos se perustuu vain puukaupan välitykseen. Eli valtakirjakauppaan. Minusta ongelma tulee myös siitä että samaan tarjouskilpailuun osallistuu korjuupalvelu. Hyväksyn korjuupalvelun siinä tapauksessa että leimikkoon ei ole saatu muita tarjouksia tai korjuupalvelun jälkikäteen tehty uusintatarjouskierros on selkeästi parempi kuin edellisen tarjouskierroksella tullut paras tarjous. Metsänomistaja päättäköön otetaanko korjuupalvelun mukaan uusintakierrokseen. Toinen ongelma on siinä että leimikon tarjouksia valtakirjakaupoissa ei tee kuin tietyt yhtiöt. Osa jättää ne tekemättä. Mikä mistäkin syystä. Tästä tulee sitten esiin se kovasti mainostettu katkontatilasto jonka esittämällä saadaankin sitten useimmat kaupat hoidettua toivottuun osoitteeseen. Nämä katkontilastothan tulevat vain toteutetuista valtakirjakaupoista.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.