Kesällä mietittiin Saarijärvellä eräiden 50-60-vuotiaiden kuusta pääasiassa kasvavien korpisoiden kasvatustapaa.  Kuuset olivat syntyneet aiemmin talvihakkuuna poistetun hieskoivikon alle.  Pyrittäisiinkö jatkuvaan kasvatukseen vai harvennettaisiinko normaaliin tyyliin.  Koska uusia kuusentaimia oli erittäin vähän, päädyttiin perinteiseen kasvatustapaan.

Harvennushakkuu tehtiin tammikuussa.  Keskimäärin hakatut kuuset olivat 86  l.  (Tukkirungot 267 l ja kuiturungot 74)  Hämmästys oli suuri, kun rungoista 17 % oli lahovikaisia.

Siis tehtiin oikea johtopäätös, ettei yritettykään jatkuvaa kasvatusta.  Jatkokysymys, lahoavatko loputkin kuuset ennen ehtimistään päätehakkuuikään.   Sitten laajempi kysymys.  Kuinka yleistä moinen on?  Jos se edes kohtuullisen yleistä, niin saadaanko heittää hyvästit ajatuksille, että soita kasvatettaisiin jatkuvalla kasvatuksella?

Tietenkin sitten jatkokysymys.  Miten tuollaista kuviota pitäisi jatkossa hakata ja kasvattaa?   Se on niin rehevää, ettei pelkkää mänikköä voi kasvattaa laatuongelmien vuoksi ja tietysti hirvilläkin saattaa olla sanottavansa männyn suhteen.

Joudutaanko aloittamaan kierto alusta?  Siis ensin aukoksi, johon syntyy luontainen hieskoivikko.  Tämän alle syntyvät kuusentaimet nurin.  Vasta kun on kulunut 40 vuotta  sitten uskalletaan antaa kuusten lähteä kasvuun.  Onneksi meikäläisen ei tarvitse sitä miettiä.  Ruoho kasvaa päällä tai leijailen tuhkana taivaalla.