Yleensä asiaa kannattaa tutkia ja miettiä mistä virhe voi johtua. Nuo mitä mehtäukko kirjoitti on syitä jotka aiheuttavat ajourien levenemisen tai osumien määrää puihin. Sen vuoksi niitä on turha väheksyä. Toisaalta on aika arveluttavaa arvostella työtä jos ei ole käynyt katsomassa tilannetta leimikolla. Pelkän valokuvan tai videon perusteella ei voi sanoa mitään varmaa kuten tiedätte kuvan voi ottaa mistä vaan. Toisaalta olemme vasta kuulleet yhden henkilön käsityksen tilanteesta. Voidaanko sen perusteella antaa kovinkaan yleistäviä lausuntoja ?
Koko aikuisikäni olen harrastanut valokuvausta. Voin sanoa, että yksi kuva saadaan tarvittaessa valehtelemaan enemmän kuin tuhat sanaa. Motokuski on oikeassa, yhdestä kuvasta tai videonpätkästä ei vielä voi vetää varmoja johtopäätöksiä saatikka jakaa tuomioita. Lisäksi, jospa myyjä ja tekijä ovat hiihtäneet eri latuja. Pitkänlinjan joulukuusikauppias on halunnut varjella kuusia, tekijä on yrittänyt saada jäämään kasvatuskelpoisen puuston. Yhdessä samaa latua hiihtäen tulee kaunein latu.
Oma kokemus ajalta, kun ensimmäisen harvennushakkuun teetin oli, että vaikka tiesin tuoreen harvennuksen näyttävän äkkiseltään kauhealta, niin kyllähän se silti säpsäytti ensimmäistä kertaa harvennettuun metsään mennä, kun puusilppua on joka puolella ja pystyyn jääneissä puissa ränsistyneen näköisiä oksia (tähän kyllä vaikutti myös se, että harvennus oli 10-15 vuotta myöhässä) jne, mutta muutamassa vuodessa hakkuutähteet painui maahan ja uusi kasvu oksistossa tasasi jäljet.
Eli kokemattomaan silmään lopputulos voi näyttää huonommalta, kuin se oikeasti on, mutta kannattaa joku kokeneempi ottaa katsomaan ja kommentoimaan, jos epäilyttää. Ajoura saattaa paikoin olla leveä esim. kivikkoisuuden tai sivukaltevuuden takia (ajokoneen pankot heiluu aika leveällä epätasaisuuksissa, ja kapeaksi jätetty ura kostautuu sitten kolhiintuneina puina), tai paikalla on ollut paljon pilalle menneitä puita, mutta järkiään ylileveä ura ei ole oikein.
Edellä, rehellistä ja aitoa palautetta harvennushakkuun näkymistä heti hakkuun jälkeen.
Kyseessä on yleinen huomio kun se tuttu metsä käsitellään harventamalla, syitä voi löytyä myös siitä, että metsän käsittely on ollut joko liian aikaisin, liian myöhään, maaston muodotkin voi heikentää systemaattista uraverkoston tekoa ja kuviolta voi paljastua myös metsänhoito virheitä jo pitemmältä aikaa.
Tavaralaji hakkuussa varsinkin nuorissa ensiharvennuksissa latvan suhteellin pituus on silmiin pistävä, jos puutavaran katkonta on ollut määrämittaan, tai kuvio on kärsinyt boorin puutteesta, haaroittuneet rungot. Toinen yleinen seikka, joka on myyjästä itsestään johtuva on ennakkoraivauksen puute, tehty osittai tai ei ollenkaa.
Maalikon ja hieman kokeneemmakin silmään näkmä voi olla karmea, latvukset ja kauppaan kuulumaton roskapuu kallellaan ja juurineen koholla olevia kasoja, joka tarttuu silmään ja tuo tunteen epäonnistuneesta hakkuusta.
Onneksi seuraava- ja sitä seuraava talvi parantaa näkymän, ja lopputulos näyttääkin onnistuneelta, kuten edellä jo kerrottiin !
Kuten on tullut aiemmin kirjoitettua, on tietämättömyyden, yksinkertaisuuden ja yksipuolisuuden harhaa, että kuvion ensimmäinen kaupallinen hakkuun pitää aina olla tekijöittensä taholta täysosuma. Suhteellisuus on kateissa.
Lukemattomat kerrat on havainto ollut se, että mo on ensinnäkin laiminlyönyt jonkun kuvion koko metsän uudistamisen.Heinikko ja vesakko rehottavat muutamien hiesten,leppien ja pihlajien näyttäessä puun mallia. Tai kaiken alkuinvestoinnin jälkeen vielä täystiheä taimikko ”unohdettu” viidakon valtaan. On vielä vastaan tulleet 02:en riukuuntuneet tupsulatvaiset männiköt tai koivikot, joita lopulta ei pelasta kuin avohakkuu.
Mikä on laiminlyöntien hinta verrattuna siihen, että raivaamattoman tureikon lopputulema ei niin silmiä hivele? Ylimääriset kolhut, uramutkat tai ”liika” leveys ovat rahallisesti mitätön menetys em. jo aiheutettuihin todellisiin taloustappioihin.
Korvattavia korjuuvaurioita ei ole onneksi sattunut naapurista kylään tullutta motoa lukuunottamatta. Ensimmäinen teettämäni harvennus oli samalla viimeinen metsurin tekemä, jälki oli moitteetonta, ajo alumiini-Ponssella. Tuon jälkeen alkoikin jakso, kun koko ajan levenevät ajourat, epätasainen uraväli ja -harvennusjälki tulivat normaaliksi toimintatavaksi. Kyllästymispiste saavutettiin jossakin vuoden 2010 paikkeilla, kun alle 6 metrin uria ei tasaisella, kivettömällä palstalla löytänyt millään. Tämä yhdistettynä uran vierustan yliharvennukseen ja uravälien koskemattomuuteen tuotti melkoiset kasvutappiot jotka realisoituivat 2.harvennuksessa. Sittemmin olemme siirtyneet ensiharvennuksissa hankintamyyntiin, hakkuu- ja ajokaluston (sekä kuljettajan) pystyy valitsemaan sopivammaksi. Uraleveydet palautuivat taas siedettävälle 3,5-4,5m välille. Ja korostan vielä, että kyseessä ei ole hoitamattomat metsät.
Nuakalla myös sietämättömät ääritapaukset , jotka esittämieni seikkojen kanssa huomioimisella kentän koulutuksisa ja työmaaohjeissa karsisi /karsii pahimmat poukkoilut. Vastuuntuntoisten kuskien toiminnassa ne eivät ole mahdollisia
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.