”raudushan kasvaa kuusen iässä jo parikin päätesatsia” on ehkä hiukan vanhentunut tieto nykytekniikalla. Jos pyritään, kuten Sahalassa, koivulla 40 vuoden, kuusella 50 vuoden ja männyllä 60 vuoden kiertoaikaan, tiliä tulee useammin.

Puun laatukasvatusta ajattelen vielä konservatiiivisesti, päinvastaisia todisteita odotellessa. Huippulaatu pitää aikaansaada taimikkovaiheessa suurella tiheydellä eikä karsimalla. Jos karsitaan, homma pitää tehdä ainakin kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen jo nuoren metsän vaiheessa, eikä vasta ensiharvennuksen jälkeen. Ja silloinkin ollaan varmemmalla pohjalla jos on saatu suuren tiheyden avulla aikaan sivuoksien kuoleminen (karsitaan vain kuolleita oksia).

Olisi mielenkiintoista tietää, toimisiko visakoivulla käytetty ”typistäminen” muilla puulajeilla ja onko siitä hyötyä. Typistämisessä oksaa heikennetään katkaisemalla se lyhyeen tynkään, jossa on vähän vihreää. Tämä suoritetaan ennen varsinaista karsintaa oksan paksuuskasvun hillitsemiseksi ja oksa poistetaan vasta myöhemmin.

Tuo mitä ehdotat, kuulostaa – Ammatti Raivooja – jatkuvalta kasvatukselta …

A.Jalkaselle

´”typistämällä karsintaa” on tutkittu ja tulos on jalopuita lukuunottamatta se, että typistäminen ei kannata. Koivulla se johtaa lahovikaisuuteen niin rauduksella kuin sen visamuodollakin. Poistettavan oksan näkee jo ”typistysvaiheessa”, joten miksi sitä ei poistaisi saman tien?

Tammi ilmeisesti kestää ronskia käsittelyä ja se helposti kasvattaa kaksi haaraa (ja useampiakin:)) jotka tavoittelevat taivasta. Jos karsinta on jäänyt tekemättä ajoissa, niin poistettavaa voi olkaa heikentämään niin, että kun oksaksi ”kutistuneen” haaran lopulta poistaa niin se kyljestyy nopeasti.

Itseäni kiinnostaisi tietää mikä on lopputulos männyn osalta. Myyrän ja hirven jäljilta haaroittuneita mäntyjä tulee taimikossa kävellessä taiteltua kaikkina vuodenaikoina. Tyypillisesti saksia tai edes pikku kirvestä ei ole matkassa. Mäntyyn jää tappi tai sitten ”heikennän” turhan innokkaista sivuoksia. Yksi 3ha taimikko on saanut tätä käsittelyä jo useamman vuoden ajan kun se sijaitsee kesämökin vieressä Olen niitä tappeja sitten napsinut pois kun sattuu olemaan oksasakset mukana.. Oma kuvitelma on, että tukkia niistä tulee, mutta voi olla hiukan silkkoa sisältä. Parempia tukkeja kuitenkin jos taittelua ei ole tehty?

Ei se jatkuvaa kasvatusta ole. Se on reilussa siemenpuu asennossa oleva metsä, jossa siemennyksen jälkeen ylispuiden poistoa vaan vähän venytetään, jotta saadaan hyvä erikoistyvitili. Kyllä se mänty pitää jokatapauksessa saada siementä kylvämällä tai luonnollisesti. Tässä olen Pukkalan kanssa samaa mieltä, että halvalla uudistamisella kallista puuta ennemmin kuin halpaa puuta kalliilla uudistamisella.

Avauksesta kysyisin vielä. Olisiko mahdollista tännr kaikkien tietoon tarkat erittelyt hakkuista, jolla AC:n mainostamaan tulokseen päästiin. Voitaisiin oppia.

Itse olen aikanaan raivaillut nyt 40-vuotiaan koivikon. Kaksi kertaa on harvennettukin, mutta ei kyllä tuollaisiin lukuihin koskaan tulla pääsdemään. Liekö sitten syynä taimiaines. Erona on sekin, että meikäläisen kasvattama koivikko on OM-pohjalla vanhassa lehmähaassa. Kasvuunlähtö oli osin vaikeaa, kun taimet kasvoivat niin kovasti, etteivät juuret pysyneet kiinni vaan jotkut parimetriset taimet alkoivat kaatuilla. Niitä sitten nostelin pystyyn ja tuin. Tietysti tuli lenkoutta.

Koivikkkojen eräs ongelma on siis lenkous. Sitä näyttää esiintyvän myös naapureiden metsissä. Pitääkö päätehakkuuseen kasvattaa vain esim 200 runkoa, jolloin saadan ehkä sitä tyvitukkiakin. Valistapa meoítä AC.