Ehkä tässä on sen verran opittu että nyt pystytään ennustamaan jo paremmin hirvikannan kehitys ja sitä pystytään ylläpitämään sopivassa tiheydessä. En usko että nykyisellä tietämyksellä joudutaan siihen että kanta lisääntyy huomattavasti nykyisestä. Se varmaan on ollut yksi peruste nykyisen hirvitalousalueen suunnittelussa.Toisaalta tämähän velvoittaa siihen että yhteistoiminta metsänomistajien ja metsästäjien välillä toimii vähintään nykyisenlaisena mm metsästysvuokrien ja muiden kulujen osalta.

Yksi uhka meille metsästäjille on edelleen tarvittavan metsäjäkunnan motivoiminen hirvijahtiin kun nykyinen ikäluokka alkaa lopettamaan hommat ikääntymisen vuoksi.

Hirvihän tekee aina vahinkoa jollekkin vaikka niitä ei olisi kuin yksi pitäjässä. Nyt näissä vahingoissa pitää vain säilyttää suhteellisuuden taso ja asettaa vahingot realistiselle tasolle. Aivan kuin petojenkin osalta porojen ja peurojen osalla. On tuhansia hehtaareja joilla hirvet eivät tee vahinkoa vaikka sopivalle näyttäviä taimikoita olisikin. Varmaan mihinkään nolla tasoon tuskin päästään. Minusta kuitenkin nykyisellä hirvimäärällä voidaan mäntytaimikoita viljellä. Ehkä ei nyt ihan joka paikassa mutta varmaankin sen verran että tarvittava mäntymäärä saadaan tuotettua teollisuuden käyttöön.

Taas sorruin tähän hirvikeskusteluun, vaikka kerran lupasin että näin en enää tee. En taida enää jatkaa kun tämä ei siitä muuksi muutu. Jokainen saa asiasta olla mitä mieltä haluaa. Yritän jatkossa olla puuttumatta tähän ikuisuusasiaan. Se voi olla vaiketa mutta yritetään taas. 🙂

Vaikka Metsälehden keskustelupalstan kirjoitukset ei käytännössä yhtään mitään hirvipolitiikkaan vaikuttaisikaan, mielestäni Metsuri motokuskin kannattaisi silti suhtautua eri tavoin tähän asiaan. Parin viimeisen päivänkin aikana on hänen virheellisiä käsityksiään oikaistu, joten ei sen takia kannata sulkea silmiänsä aiheelta. Minusta keskustelun idea on juuri siinä, että saa uusia näkökulmia, eikä niin pahasti sokeudu omiin ajatuksiin.

Ruotsissa metsän kasvattaminen on enemmän ammattimaista ja metsänomistajia on suhteessa huomattavasti vähemmän kuin Suomessa . Metsien hoitoa ei ole tuettu naapurissamme enää vuosiin , mikä on johtanut siihen , että on ollut pakko tehdä metsänhoidolliset toimenpiteet oikeaan aikaan . Meillähän vasta kemera-ehdon täyttyminen on ollut monille merkkinä siitä , että hoitotöihin voidaan ryhtyä . Biologian ja talouden kannalta tuossa vaiheessa olaan jo armottomasti myöhässä . Kaksi kolmattaosaa
metsänomistajista ei tee taimikonhoitoja lainkaan .

Tuholaiset ( myös hirvet) iskevät halukkaasti heikkokuntoisiin puihin ja taimiin . Murtunut tai katkennut puu kelpaa hyönteisille ja liiallisen varjostuksen seurauksena ”mehevöitynyt” männyntaimi hirville . Varjossa kasvavlle männyntaimelle voi käydä huonosti ilman hirviäkin .
Ne nuutuvat ja katoavat vähitellen hävitessään kilpailussa
lehtipuulle .

Puiden kasvatuksessa on pyrittävä suositusten mukaisiin ja lumituhoille alttiilla alueilla jopa suositusten alarajoilla oleviin tiheyksiin . Hennoista ja latvuksensa menettäneistä liian taajassa kasvaneista puista ei tule koskaan laatutavaraa . Luonto ehtii korjata sadon ennen ihmistä , pahimmillaan jo taimikkoasteella.

Energiapuun kasvattaminen on syytä poistaa laatupuun kasvatuksen keinovalikoimasta ja metsässä tapahtuvia korjuukertoja on pyrittävä yleisemminkin vähentämään .
Kunnollinen taimikonhoito ja korkeintaan kaksi harvennusta ennen päätehakkuuta riittävät mainiosti toimenpiteiksi tuotettaessa laadukasta puuta.