Kyllä noita B vaihtoehtoja hirvillekin on olemassa.
Ihmettelin viime talvena miksi 300 metrin pituisen penkkatien ojaluiskalla hyvin kasvava harvennettu 1,5m männyntaimikko ei kelvannut hirvelle, vaan meni läpi ja puraisi muutamasta männystä latvan ja rupesi siinä penkkatien toisella puolella naapurin metsässä aterioimaan vanhojen ojien varsilla ensiharvennustehdyssä männikössä, jossa ojan varsilla oli koivu-ja pajuvesakkoa,
Siinä oli hehtaarin alalla ojien varsia kolunnut ja poistunut penkkatien yli toisesta paikasta napannut taas muutamasta männyntaimesta latvan.

Tuolla 20 ha alueella minulla on akkukäyttöinen hirviaita noin 7…8ha alalla, jolla olen jo 20 vuoden aikana suojannut uusia männyntaimikoita.
Nuo rajalla olevat penkkatien luiskat jäävät yleensä aidatullakin alueela langan ulkopuolelle ja tämä ko. penkkatie on uudella alueella johon en vielä ole lankaa laittanut.

Jees: Vaihtoehtoinen toinen toimiva on tietysti hirvikannan raju alasajo johonkin yhteen hirveen kymmenellä tuhannella hehtaarilla.

Ei se hirvikanta itsestään tipu, jos miehet vain aikansa virittelemällä sähkölankojaan.

Kivääri käteen ota, äläkä löysää käsistä pariin vuoteen.

Ei nyt pidä kuitenkaan antaa riistaväelle kuvaa, että aitojen virittely olisi minkäänlainen ratkaisu laajemmin. Omien palstojeni osalta se on ainakin täysin epärealistista. Tässä täytyy käydä joka päivä ansiotyössä ja kaikkea vapaa-aikaa en voi käyttää aitojen virittelyyn. Matkaakin palstoille on 200-500 kilometriä ja osa talvella auraamattomien teiden varsilla.

Yhtään aitaa en ole virittänyt, mutta väitän, että luonnossa tapahtuvat muutokset huomioiden se on jokseenkin hankalaa kuitenkin. Akkutoiminen ratkaisu ei montaa heinän kortta tarvitse siihen, että virta kuluu huomattavan nopeasti loppuun.

Jos asuisin jonkun palstan vieressä, niin ehkäpä sitten voisin jopa kokeilla aitaamista, mutta kun en asu.

Ehkäpä muutamalle promillelle taimikoista aitaaminen voisi olla ratkaisu.

Ylipäätään nämä saippuat ja aidat eivät kestä edes puolitieteellistä lähestymistä asiaan. Yksittäisissä tapauksissa ne näyttävät toimivan, mutta totuus taitaa kuitenkin olla se, että alueella ei van ole sellaista hirvikantaa, että oikeaa syöntipainetta olisi. Näihin konsteihin liittyvä paltoilla käyminen jo sinällään karkottaa hirviä.

Ainoa toimiva lääke on hirven talvikannan laskeminen. Nyt on valitettavia merkkejä siitä, että metsästäjät haluavat taas kantaa nostaa vaikka se juuri ja juuri on saatu aika isollakin alalla kohtuulliselle tasolle. Painetta siis MTK:n ja riistyaväen suuntaan ja metsästysvuokrasopimukset katkolle jos toiminta ei miellytä.

MJO:
””Ei metsästäjät päätä kaatoluvista. Jos ampuu ilman lupaa olet rikollinen. Eikä Suomessa hirveä vähennä kuin metsästäjät (lukuunottamatta poliisi muutaman vammautuneen).””

– Eivät metsästäjät suoranaisesti päätä kaatoluvista. Kuitenkin he vuodesta toiseen alistuvat anomaan pyyntilupia valmiiksi riistapiireille päätetystä potista. Kun omat pyyntiluvat on käytetty, jätetään oma metsästysalue vapaaksi naapuriseurueiden alueelta siirtyville hirville. Naapuriseurue taas jättää jahdion kesken hirvien puutteeseen vedoten. Ei sillä tavalla hirvikanta pienene. Päinvastoin!

Nuoria jäseniä tulisi mukaan metsästysseuratoimintaan, jos vanhimmat antaisivat tilaa. Pyyntilupateatteri joutaisi kuitenkin kuopata hirvenmesästyksen tulevaisuuden turvaamiseksi.

Metsänhoitoa tulisi voida suorittaa taimikonhoidon tarpeista riippuen. Hirvenlihantuotantoa ajatellen metsänhoidolle tulee liikaa kustannuksia, ja lopputulos jää hirventorjuntahoitotyönkin jälkeen epävarmaksi.

Ajatelkaahan tilannetta suomen metsissä, jos kaikki metsänomistajat perkaisivat männyntaimikkonsa hirville epämieluisaksi, ja vielä käyttäisivät hirvikarkoitteita keskimäärin 15 kertaa taimikon alkukehityksen aikana, sekä ripustaisivat hajusaippuaa sukkahousun lahkeisiin, ja vielä aitaisivat männyntaimikkonsa 15 vuoden ajaksi ja niistä huolehtien.

Jäisivätköhän sen jälkeen hirvivahingot nykyistä vähäisemmiksi, kun syötävää ei olisi normaalia määrää? Joku tässä nyt ajaa metsänomistajan persauksilla!