Kun Tolopaista kiinnostaa jatko-osa, kerron hieman siitäkin. Kohdalleni ei siis tapahtunut sitä tuuria, että olisin tullut valituksi. Kuitenkin minulle tarjottiin toista mahdollisuutta. Jonkun aikaa myöhemmin Vieremällä alkoi metsäkoneenkuljettajien opetus, jossa oli tarkoitus  kouluttaa koneenkuljettajia keski-Euroopan työmaille. Käsitykseni mukaan se oli Ponssen ja työvoimaviraisten järjestämä yhteiskoulutus. Opetuskielenä olisi ollut ensisijaisesti saksa, mutta tiedotteessa ilmoitettiin, että tarvittaessa suomenkielelläkin oppi saadaan perille. Olin siis lukenut tuon ilmoituksen lehdestä, mutta aiemman kokemukseni jälkeen en innostunut asiasta. Mutta eipä mitä, kohta tuli kirje postissa, jossa minua kannustettiin pyrkimään tuohon koulutukseen, jopa mahdollista tulevaisuuden työpaikkaakin luvattiin jonnekkin Itävaltaan, tai Saksaan. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että saksankielentaitoni on niin vähäinen, että en viihtyisi vieraalla maalla. Osaan kyllä sanoa guten tag, Ich Liebe Dich und auf wiedersehen, mutta arvelin, että se ei ole vielä riittävää Saksanmaalla. Toisaalta olin juuri perustanut perheen ja silläkin oli tietysti jonkinlainen vaikutus päätökseeni. Revin siis tuon tarjouksen roskakoriin ja päätin, että jääköön konekoulu, Vieremä, Saksa ja Itävalta. Menin liiteriin ,laittelin raivaussahaan uuden terän ja ajattelin, että eiköhän sitä pärjää näilläkin koulutuksilla, mitä jo on, ja että ulkomaat ovat vain lomailua varten. Ja on pärjätty, ulkomaillakin olen käynyt joka vuosi, en tosin Saksassa, enkä Itävallassa.

Hyvä juttu Metsänmieheltä. Jos mehtäukko saisi muokata pääsykokeet, tekisin edellä esittämäni seuloutumisen päätteeksi kokelaille lopullisen portin näyttökokeella koneella työmaalla. Siellä kun laitat yksin telan päälle, tai teet ajanotolla sekakuormasta pinot yleisön edessä nauhuri kopissa…jne mukavia, kallonkutistajakin saisi pohdittavaa.

Se on sitten toinen juttu pääsisikö yksikään jatkoon…. 🙂

Jätkä voisi vedelläkin kuarakalla huonojen henkseleiden kanniskelijoille..

Oleellista kuitenkin olisi erottaa kehityskelpoiset motivoituneet henkilöt, joille oma-aloitteellisuus ja ahkeruus on hyve.

Käyn aika usein ammattioppilaitoksella  (ei metsäkoululla) tapaamassa tuttavia ja kysymässä joitakin spesiaalijuttuja ym. Siellä on tavallista Amis-porukkaa oppilaina, minua häiritsee se, että nykysäännöillä ei oppilailla ole läsnäolopakkoa oppi / harjoitustunneilla. Yksi veijari kävi autonasennuslinjaa kaksi ylimääräistä vuotta, kun ei saanut tarvittavia suorituspisteitä nopeammin tehtyä (Näyttökokeet)

Kun minä olin Ko koulussa, piti pyytää lupa tunnin / parin poissaoloon, joka oli kuitenkin asiallinen asia. Joskus piti ”korvata” esim se, että kahden liikuntatunnin aikana piti olla autokoulussa. Ylitöitä määrättiin, mutta en ottanut niistä pulttia.

Kun meille tuli opettajana ollessani syksyllä uudet MTI-opiskelijat, sanoimme, että maastopäivinä on lähtö konehallin pihasta klo kahdeksalta. Ensimmäisenä maastopäivän aamuna lähdimme kolmella pikkubussilla metsään, kaksi puuttui, vaikka klo oli jo 5 minuuttia yli.  Tulivat omalla autolla perässä, mutta joutuivat etsimään tunnin verran. Sen jälkeen ei myöhästynyt kukaan – koskaan.

Tuo jätkän kirjoittama juttu on täyttä totta ja niin se olikin ennen. Nykyään toisenasteen pakollisuus ja koulujen kustannusrakenne aiheuttaa sen että näitä riippakiviä muodostuu. Näitä muodostuu kaikille ei pelkästään metsäalalle.

Olishan se hienoa että karsintaa voisi tehdä ja heittää oppilas pihalle jos homma ei kiinnosta. Nykyään se ei vain ole mahdollista ja sen tietävät oppilaatkin.