No joo,aikoinaan kun ajat olivat huonot savottamiehille oli yksi jätkä laittanut itselleen kaulakiikun.Kun muu jätkäporukka sitten laski hänet alas oksasta riippumasta totesi yksi heistä  että tuota se Valte katuu kunhan ajat tästä paranee.

Juuri metsäkoulusta tulleiden kuskien tuottavuuteen on jo olemassa teknisiä ratkaisuja joilla kuormaimen käyttö helpottuu ja nopeutuu.Käsittääkseni myös kehitetään ratkaisuja joissa kuormain tekee osan liikeradoista automaattisesti eli kehitys ei mene niin että yhtäkkiä tuotaisiin markkinoille metsäkone joka työskentelisi ilman kuljettajaa.

KOMATSU 100 JA METSÄKONEET 60 VUOTTA: Komatsu Forest rakentaa juhlavuotena uuden tehtaan, esittelee uuden ilmeen ja tuo markkinoille uutta teknologiaa | ammattilehti.fi

Minä tulkitsin uutista niin,, että pitää katsoa miten metsänsä kasvattaa.  Jos sieltä ostaja saa paljon puuta helposti, niin kauppa kiinnostaa ja hinta on hyvä.   Vuorokaudessa hakkasivat n 650 m3 yhdellä koneella 2 vuorossa.

Luulen kyllä,että jotain keinoälyä tulee, mutta ensiksi kyllä jaksollisella tavalla kasvatettuihin metsiin.

Apli..”Ulkomainen omistus kasvaa nopeasti jos asialle ei tehdä jotain, ja en usko että tehdään…” Kylläpä nytkin on jokin hanke, jossa yksityisomistuksen ja rahastojen verotuskohtelua yhdenmukaistetaan ensinmainitun eduksi. On tullut metsätilavähennystä,metsäyrittäjävähennystä. On tiettyjä spv-etuja. Hitaasti uudistuu, mutta kuitenkin.

”Perhemetsätalous jossa tilat siirtyy isältä pojalle laskee kun lehmän häntä..”, pitäisi houkuttelu ja kimmokkeen antaminen aloittaa lapsuudesta/ nuoruudesta lähtien. Jos kaikki narut pidetään omissa kourissa alusta loppuun saakka, mitä sitten? Ja ei tietysti aina sittenkään. Aikuisiksi tullessaan he ovat ainakin valintansa tehneet.

suurempi  ongelma  voi  tulevaisuudessa  olla  itse koneyrittäjien löytyminen .uhkakuvia  on  monia . polttoaine, varaosa ja  korjauskulut  ovat  kasvaneet huimasti  sekä  eu  taholta  tuleva  ilmastovaatimukset .yhtiöt  vaan tekevät hyviä  tuloksia  koneyrittäjien  ja mo  ansiosta .

Hyvä tuntipalkkakaan ei ole ratkaisu. Vertailu on tahtävä vasta työvuoden päätteeksi . Mitä vuoden lopussa on tilillä , ratkaisee. Hyväkin tuntiansio hukkuu kausityöllisyyden epävarmuuksiin. Korvaavaa työtä ei ole aina tarjolla ajankohtiin , jolloin metsähommiin ei päästä. Jousto lomissa ja niiden pitäminen vain kelirikkoaikaan ei aina onnistu. Lomaa halutaan silloinkin , kun on kesä ja aurinko paistaa. Tämä koskee ainakin perheellisiä konekuskeja.

Vuorotyö ja perheen tarpeiden yhteensovittaminen on myös oma haasteensa. Ongelma korostuu , jos molemmat vanhemmat ovat vuorotyössä. Esimerkiksi hoitoala tai kaupan alalla työskentely sitovat viikonlopuiksikin toista vanhemmista. Viikonloppuisin lasten päivähoito on vapaalla, joten toisen vanhemmista on vastattava lapsista . Tämä on luonnollisesti pois työpanoksesta metsässä ,jossa on totuttu käyttämään konetta 12 tunnin vuoroja ja lisäksi ainakin toinen viikonlopun päivistä.

Itse suostuin tähän leikkiin viimevuosina vain poikkeustapauksissa. Koneen pyöriessä kahdessa vuorossa pidin viikonloput vapaina ja tyydyin normaaliin kahdeksan tunnin työaikaan. Yhdessä vuorossa tein tunnin pidempää päivää ja viikonloput mentiin perheen ehdoilla. Näin menetellen ei ole tarvinnut laittaa kattiloita jakoon. Metsäkonealalla työsuhteiden pysyvyys on harvinaista. Samoin pysyvät avioliitot. Kaikesta huolimatta omalla kohdallani liitto on kestänyt yli 40 vuotta . Työpaikka puolestaan ehti vaihtua useampaan kertaan. Viimeinen työsuhde kesti 18 vuotta. Ei olisi vaihtamalla parantunut.

Nuorten saaminen metsäkonetöihin on varmasti nykyään haastavaa. Kilpailevia vaihtoehtoja löytyy. Enää ei mene läpi mainostettu vertaus lentäjän ammattiin. Tekemistä ja haastetta riittää ainakin konehakkuussa lentäjän tasoiseen toimintaan. Palkkaus ja muut edut ovat valitettavasti aivan jotain muuta , jos verrataan lentäjän ammattiin. Melkoisena ässänä pidetään kaveria , joka on lentänyt 10 000 tuntia. Löytyykö vastaavaa arvostusta motokuskille, joka on ajanut työkoneiden mittareihin 40 000 tuntia?