Kyllähän motoyrittäjillä on kovat paineet saada pidettyä pakka kasassa. Kauppalehdessä oli taannoin artikkeli, jonka mukaan alan kannattavuus on tippunut tasaisesti viimeisten vuosikymmenien aikana

Ilmiö on sama kuin kuljetusalalla. Muutama iso toimija sanelee hinnat ja asettaa kalustolle ym. kovat vaatimukset. Rahat menevät investointeihin ja opistolta pitäisi tulla ”valmis” koneenkuljettaja, joka tekee samat motit kuin vanha konkari, jotta puolen miljoonan Ponsse saadaan kuoletettua ja yrittäjälle jäisi leikkelettä leivän päälle

Eihän maaseutu ole kohta täynnä kuin poikamiehiä, joten eipä siinä lapsia tarvitse kuskailla. Peräkammarin pojista joskus puhuttiin, mutta kun niitä naisia ei enää ole tänä päivänä niin ei tuostakaan voi puhua.

Syrjäseuduilla on ja pysyy perinteiset miesvaltaiset työpaikat. Naiset korkeammin koulutettuina hakeutuvat kaupunkeihin töihin ja opiskelemaan. Kohtaanto-ongelmaksi jotkut tuota kutsuisivat

Tuo on oikeastaan ensimmäinen selkeä merkki yhtesikunnan muutoksen vaikutuksista metsäalaan. Tämän päivän lapsista puolet syntyy Uudellamaalla. Varsin iso siivu lopuista muutamalla kaupunkiseudulla. Kehitys on kulkenut tuota rataa oikeastaan 1990-luvun alun lamasta lähtien. Tällä on dramaattiset seuraukset metsäalaan tulevien parin-kolmen vuosikymmenen aikana. Se ulottuu paljon muuhunkin kuin metsäkoneenkuljettajiin. Jos ulkomaista työvoimaa ei ole tai robitiikka hyppele huimia askeleita, niin työvoimapulaa on maaseudulla monessa paikassa. En oikein usko, että kaupunkilaistunut suomalainen nuori yht’äkkiä sankoin joukoin maaseudulle muuttaisi.

Asiaa voi miettiä myös metsänomistuksen näkökulmasta. Perhemetsätalous, niinkuin asiaa jossakin piireissä kutsutaan, saattaa olla haasteen edessä. Toisen sukupolven kaupunkilaiseen ei välttämättä uppoa sama ajatusmaailma kuin iltamissa on totuttu. Rahastot, aktiiviset yksityiset ja yhtiöomistajat pystyvät ulosmittaamaan tuota muutosta tiettyyn pisteeseen, mutta rajoitteet on heilläkin. Vaikka nyt tuo työvoimapula, kun niitä nuoria tarvitaan muillekin aloille. Veikkaan, että olemme nähneet vasta alkutahdit metsänomistuksen keskittymisessä.

Ehkä tulevaisuudessa ei tarvita mo:ja eikä konekuskeja yhtä paljon kuin vielä toistaiseksi. Kun on ensin imetty kuiviin, niin sitten voidaan alkaa elämään entistä enemmän velkarahalla kaikki, ja katsastelemalla lahokuusikoiden itsestään lisääntyvää monimuotoisuutta.

”Miten sen tuon uutisen tulkitsisi edellisten kommenttien valossa? Koulutetaan kalliilla työntekijöiätä jotka eivät pysty toimimaan koulutusta vastaavassa ammatissa tai koulutus on tehotonta kalleudesta huolimatta ammatin vaatimuksiin suhteutettuna”

Taitaa koskea samat lainalaisuudet, kuin metsurikoulutus. Jokainen työmaa on erilainen ja vaatii useamman vuoden kokemusta, että homma toimii työmaalla kuin työmaalla tehokkaasti. Koulussa käydään yleensä tekemässä suht selkeitä kohteita, jotta saataisiin tuntumaa oikeaan työhön. Valmista se ei kenestäkään tee. Metsässä joudut tekemään päätökset itse täysin tuntemattoman henkilön omaisuudelle. Siellä ei opettajalta pysty enää neuvoja kyselemään ja huonosti tehdystä jäljestä tulee välitön palaute.

Jos valmiita tekijöitä haluttaisiin, niin opiskelijat olisi 3 vuotta vuorotyössä, kohteet laidasta laitaan.