Keskustelut Metsänhoito Kommentteja alueellisiin metsäohjelmiin

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 81)
  • Kommentteja alueellisiin metsäohjelmiin

    7.7.2020 Metsälehdessä uutisoitiin tekeillä olevista alueellisista metsäohjelmista. Luonnokset ovat nähtävillä ja kommentteja pyydetään 28.8 mennessä. Käväisin lukemassa Lounais-Suomen version ja kaiken muun hyvän keskeltä löytyi tällainen tavoite:

    Turvataan riistatalouden toimintaedellytyksiä edistämällä metsänomistajien ja metsästysseurojen yhteistyötä.

    Metsätalous nähdään siis riistatalouden turvaajana, vaikka itseasiassa ylisuuri hirvieläinkanta uhkaa metsätaloutta!!

    Hirvikannasta puolestaan todetaan näin:

    Hoidetaan hirvikantaa hoitosuunnitelman mukaisesti niin, että hirvieläinten metsätaloudelle aiheuttamat vahingot eivät lisäänny.

    Pitääkö tämä tulkita niin, että nykyinen vahinkomäärä on sovelias taso?

    Alueellinen riistaneuvosto on linjannut tavoitehirvikannan osassa Varsinais-Suomea jopa kaksinkertaiseksi verrattuna MTK:n kantaan. Alueellinen metsäohjelma nyt esitetyssä muodossa nätisti siunaisi ylisuuren hirvikannan hoitosuunnitelman.

    Edelleen jatkan ihmettelyä siitä, millaisia vellihousuja metsänomistajan etua on ajamassa. Nimet löytyvät metsäohjelmaluonnoksen sivulta 4.

     

  • Visakallo

    Tiina Liezen: ”Pitää myös ymmärtää, että metsästävän ja ei-metsästävän maaomistajan asenne hirvitalouteen on tyystin erilainen. Kun aikanaan toimin rhy:n toiminnanohjaajana ja samaan aikaan mhy-tehtävissä, ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun selvissä hirvituhotapauksissa arvio jätettiin tekemättä ja tuho ilmoittamatta. Näitä tapauksia yhdisti vain yksi asia: tuhosta kärsinyt metsänomistaja oli innokas hirvimies.”

    Hyvin selkeästi sanottu! Tuota tuskin kukaan lähtee täällä kiistämään.

    Mäyräkoira

    Kiistän. Olen metsästänyt paljon kauemman aikaa maattomana kuin maanomistajana. Asenne ei ole juurikaan muuttunut metsän omistamisen myötä.

    Gla

    Timppa: ”Ainoa lehtipuu, joka hirviltä säästyy ehjänä, on leppä.”

    Teillähän on asiat hyvin. Täällä lepänkin rungoista kalutaan tai hangataan kuori pois.

     

    Timppa

    Tuo Yhteistyö maanomistajien ja metsästysseurojen välillä on aivan joutavaa sanahelinää.   Eivät metsästysseurat voi vaikuttaa tilanteeseen muuta kuin kaatamalla lupien edellyttämän kaatomäärän ja muut tahot kuin metsänomistajat päättävät siitä.

     

    Gla

    Mäyräkoira, hirvien ja valkohäntäpeurojen määrän ratkaisee se, millaiselle tasolle kannat halutaan asettaa. Riistanhoidossa tavoitteena on maksimoida kannan tuottavuus ja metsästystä ohjataan sen mukaiseksi. Toki metsästettävää jää, mutta tavoitteena ei ole pienentää kantaa, vaan pitää se metsästäjien näkökulmasta riittävän suurena. Siksi ns. jokaisena viikonloppuna räntäsateessa sorkkaeläimiä jahdattaessa ei ole kyse hirvieläinten vähentämisestä, vaan kannan tason ylläpidosta ja siksi on turha kannustaa metsätalouden harjoittajia aiheen kritisoimisen sijaan liittymään metsästysseuraan hirvieläinten kantoja kasvattamaan.

    Muutama vaikutusvaltaisen kaverin kommentti aiheesta näin esimerkin vuoksi:

    ”Suomen valkohäntäpeurojen kanta on kasvanut viidestä eläimestä 80 vuodessa noin kymmentuhatkertaiseksi. Riistantutkija Kaarlo Nygrén sanoo, että se on varsinainen menestystarina.”

    Artikkeli on kirjoitettu vuonna 2014, jolloin tämän vieraslajin kanta jo aiheutti ongelmia metsätaloudessa ja jonka jälkeen kanta on suunnilleen kaksinkertaistunut. Huom. kanta on siis räjähtänyt näin lyhyessä ajassa tasolta 50-60 000 > 110 000!

    ” Luonnolle ei ole pystytty osoittamaan mitään haittaa. Olemme pelänneet sitä, että valkohäntäpeurojen mukana tulisi Amerikassa valkohäntäpeuroissa elävä aivokalvomato, joka on tappavan vaarallinen hirvelle.”

    Hupsista, miten unohtuikin:

    ”Esimerkiksi imusuonimato on uusi loinen, joka on siirtynyt valkohäntäpeurasta muihin hirvieläimiin ja poroonkin, Kumpula kertoo.
    Myös hirvikärpänen ja punkki ovat levinneet pohjoista kohti.”

    Nykyiseen verrattuna puolitetun kannan suorat vaikutukset luonnolle, jossa ei ole huomioitu esim. talousmetsän vinoon ohjaavan puulajivalinnan vaikutusta: Tutkimus valkohäntäpeurojen laidunnuksesta Tammisaaren kansallispuistossa.

    Sitten suoraa puhetta:

    Alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja Martin Hägglund on selvillä MTK:n vaatimuksesta mutta ei näe sille perustetta.

    ”Vaatimus laskea hirvitiheys 2,5 hirveen tuhatta hehtaaria kohden koko maakunnassa [Varsinais-Suomi] on kohtuuton. Se puolittaisi pienen kannan puoleen nykyisestä.””

    Ellet siis parin palstavuotesi aikana ole tätä maailmaa tunnistanut, aika suuri osa asioista täytyy olla sinulta mennyt ohitse.

    Laitan linkit erikseen, kun järjestelmä ei niitä sulata.

     

    Metsäkupsa

    Hirvistä on puhetta vuodesta toiseen piisannut ja mitään ei kyllä ole tapahtunut suuremmin, vain laidunnus jatkuu. Itse olen asiaan alistunut, joten alueelliset metsäohjelmat ovat samaa puhetta kuin ikiliikkujan kehittelijöiden. Kuusta sitä on vaan tappioiden minimoiseksi istutettava ja luonto sitten pääsääntöisesti männyt ja koivut antaa ja mitä hirviltä jää. Itsellä tappiot pysyneet kohtuudessa, koska olen pyrkinyt viteliköt raivailemaan, niin naapureilla usein parempia laitumia nelijalkaisille.

    Gla
    Gla
    Gla
    Gla
Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 81)