Tulee mieleen, että millainen ote ”Kollektiivilla” oli joskus 1800-luvun lopulla, kun kaupan kohteena oli jonkun metsälohkon kaikki sovitun mitan ylittävät puut?

Tai kun tämän meikäläisen ”puuhamaan” silloin omistaja myi ”väärät, vialliset,  kasvunsa lopettaneet ja sekä oksaiset havupuut kahdelle jobbarille (sahanhoitaja ja rautatievirkamies), jotka siirsivät kaupan sitten todelliselle firmalle.

On asiat kuitenkin edenneet mielestäni oikeaan suuntaan.

Mitä rakenteellisia uudistuksia nyt tarvitaan ? Jovain saa myytyä puunsa omalla kauppatavallaan ja ne jotka eivät ole siitä kiinnostuneita omallaan. Tarviiko tuo nyt niin suuria mullistiksia.

Ennen on ollut jobbareita puun ostossa enemmän kuin nykyään.   Myyjä saattoi joutua hakemaan puut hukkaamiskieltoon, että ei olisi menettänyt niitä ilmatteeksi jobbarille joka rahattomana saattoi ostella ja kuljettaa puutkin lanssista eteenpäin.   Ukkini joutui kuuleman mukaan kerran hakemaan puunsa rautatieasemalta takasin, kun sai pysäytettyä ne sinne vallesmannin avustuksella hukkaamiskiellon saannin jälkeen.  Paremmin ne puukaupat yleensä nykyään sujuu kuin joskus ennen on sujunut.

Tukit menevät aina tukkimittarin ja laadutuksen läpi sahalla. Jos kuvitellaan, että motosta häviää ”kaikki jonnekin”, ne saa kaiveltua.

Systeemi ei ole mitään ”hätäistä”. Logistiikka on vain niin tehokasta.