Keskustelut Puukauppa Kokemus metsänhoitotöiden ja puukaupan kilpailutuksesta

Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 390)
  • Kokemus metsänhoitotöiden ja puukaupan kilpailutuksesta

    Merkitty: 

    Yhtymämme päätti tehdä leimikon ja kilpailuttaa se mhy:n toimesta. Tarjouskilpailun jälkeen  tarjouksia oli vain 2 mhy:n korjuupalvelun ja metsäyhtiön tekemä. Neuvoja suositteli korjuupalvelua, hinnoissa ei ollut juurikaan eroa. Olimme taipuvaisia tekemään kaupan suosituksen mukaan, mutta kauppa jätettiin vielä auki. Muutaman viikon kuluttua tuli valmiit kauppakirjat ja pyytämättä sopimus uudistamistöistä. Kysyimme neuvojalta näistä töistä kun ei niistä ollut aiemmin puhetta. Pyysin kilpailuttamaan myös hoitotyöt, mutta  niitä ei kuulemma voisi kilpailuttaa.  Pyysin itse tarjouksia uudistamistöistä ja 3ha:n alasta sain 587€ halvemman tarjouksen toiselta toimijalta ja ilman mitään toimitusmaksuja eli säästö jopa 700€.

    Kilpailutuksen helppouden innoittamana pyysimme myös leimikosta suoraan tarjouksia puunmyyjiltä. Tällä kertaa saimme niitä 4. Jo aiemmin tarjonnut yhtiö tarjosi uudestaan ja paremmin. Korjuupalvelun tarjous oli jo olemassa. Kaikki 4 tarjousta oli nyt selvästi parempia kuin korjuupalvelun tarjous ja lisäksi mhy olisi perinyt vajaan euron/m3 kuluja kilpailutuksesta yms. Päädyimme kauppaan yhtiön kanssa, jolta otimme myös uudistamistyöt vaikka se oli niissä vasta toiseksi halvin. Ihmettelyyn miksi kk aiemmin yhtiö ei tehnyt tarjousta lainkaan, vastaus oli: Valtakirja leimikoista pitkässä juoksussa jokainen ostaja saa keskimäärin oman osansa ja jos ostajia on esim 5 niin keskimäärin joutuu tekemään 4 turhaa maastokäyntiä ja tarjousta eli käyttämään noin 2 työpäivää niihin. Syntyneet turhat kustannukset on vähennettävä hinnoista ja kun puuta saa ostettua muutenkin niin ei tarjoileminen suuresti kiinnosta. Suoraan ostamalla ei tule ylimääräisiä kuluja ja puustakin voi silloin maksaa paremmin.

    Itse kilpailuttamalla leimikon hinta nousi n. 1400€ metsänhoitotyöt halpeni 450€ ja mhy kuluista säästyi n. 500€. Yhteensä valtakirjalla olisimme hävinneet lähes 2500€. Pienenä lisänä vielä yhtiö maksoi pienen puukauppabonuksen joka pudotti  lopullisia uudistamiskuluja vajaalla 200 eurolla.

    Varmasti monenlaisia kokemuksia ja tarpeita, mutta näin meillä. Eniten meitä häiritsi se, että uudistamistöitä ei olisi saanut kilpailuttaa. Se sai meidät liikkeelle asiassa ja kannatti kyllä.

  • Kuitupuunkasvattaja

    Terminä isännätön raha on näissä keskusteluissa epäonnistunut. Jos oligopsonitilanteessa puuta ostava yhtiö käyttää asemaansa ja neuvotteluvoimaansa oman etunsa ajamiseen, on se siinä mielessä isännätöntä rahaa, että se on isänniltä pois. Raha ja arvonmuodostus siirtyy metsäyhtiölle.

    Pienmetsänomistajien neuvotteluvoima ja edunvalvonta on sen verran heikoilla kantimilla, että siellä ei ole isännätöntä rahaa. Rahan ja arvon korjaa äkkiä voimakkaampi taho talteen ja pienmetsänomistajalle jää ne loppumurut.

    derHorst

    Kyllä Lauri Vaara on siinä mielessä oikeassa, että korjuu on suunniteltu täysin firmojen logistiikan näkökulmasta. Korjuuseen ei juuri hyväksytä toimituskauppaosapuolia isossa mittakaavassa sohlaamaan. Tällöinhän ei metsänomistajan näkökulmasta paras korjuukilpailu pääse koskaan kehittymään. Maataloustraktorit ym. voi unohtaa, mutta toisaalta ei ensiharvennuksia kannattaisi puolen miljoonan motolla urakoida, vaan paljon edullisemmalla kalustolla. Kyse on kuitenkin vain kuidusta, jonka korjuutavalla ei suurta merkitystä sellukattilassa ole. Kilpailevat menetelmät eivät kehity, kun firmat pitävät tiukasti ohjat käsissään ja täysin omista lähtökohdistaan.

    Tässä on metsänomistajan näkökulmasta se ongelma, että pitkässä ketjussa puulle jää joku jäännöshinta, joka kantohintana maksetaan. Muut kustannukset nousevat ja samalla se vääntää kantohintaa vääjäämättä alas. Taitaa pelkät korjuun organisoinnin kulut tietotekniikoineen olla isommat kuin harvennuspuun kantohinta. Urakoitsijat saavat sellaisen korvauksen, jolla niitä saa korjuulle. Firman etu ei ole ajaa urakoitsijoita konkurssiin, koska sitten ei ole kalikoita kattilassa keitettäväksi. Puuta tuntuu tulevan myyntiin, kunhan sillä on nollaa suurempi hinta.

    Visakallo

    Puusta maksettava hinta määräytyy kokonaan markkinoilla, eli ei siitä mitään summia vähennetä. Silloin kun puusta on tarjontaa enemmän kuin kysyntää, hinta laskee. Ajoittain puusta tulee pulaa ja silloin hinta voi taas nousta. Meidän keskusteluissa on se ongelma, että Lauri Vaara on väitöskirjaansa kirjoittaessaan, – kuten myös sen tarkastajakin, eläneet henkisesti vielä  puun hintasopimusten aikakautta, vaikka hintasopimukset loppuivat jo neljännesvuosisata sitten. Voisiko Jovain vihdoin ottaa tämän asian huomioon. Arvostan kyllä paljon vanhempien ihmisten kokemuksia, mutta olen myös surullinen, jos he elävät henkisesti  maailmassa jota ei enää ole.

     

    Rane2

    Mistähän on syntynyt käsitys ettei metsänomistajat pääsisi toimituskauppaan ”isossa mittakaavassa sohlaamaan”?Tai että kaluston pitäisi olla vanhaa ja käytettyä jotta homma kannattaisi?

    https://yle.fi/uutiset/3-7791937

    derHorst

    ”Puusta maksettava hinta määräytyy kokonaan markkinoilla…”-illan paras! Kolmen ostajan markkinat (kuitupuulla) ja puhutaan markkinahinnasta. Suomessa ei ole vapaita markkinoita kuitupuukaupassa, sorry. Tukissa voi hetkellisesti ja alueellisesti ollakin.

    Toimituskauppa isossa mittakaavassa olisi sitä, että yksikin sellutehdas ulkoistaisi kokonaan puunhankintansa markkinoille. Periaatteessa se on ihan sama mitä kuitupuuta hakkuriin ajetaan. Sahalla tämä on eri juttu. Metsähallitus on Suomessa ison mittakaavan toimituskaupankävijä, mutta heidän ongelmansa on metsien pohjoinen sijainti ja pieni valikoima toimituskohteissa. Iso metsänomistajien yhteenliittymä (ison mhy:n kokoinen) voisi olla etelässä kova tekijä ja haastaisi todella nykykäytäntöjä.

    Vaikka miten olisi firman mies, niin joskus pitäisi uskaltaa kyseenalaistaa asioita. Sillä se maailma kehittyy.

     

    mehtäukko

    ML :hän on metsänomistajien omistama osk, vai?

    Miksiköhän yksi suurimmista ei ole aikoja sitten,( väitöskirjan julkistushuuman jälkeen) aloittanut ja mahdollistanut uraa uurtavaa synsteemiä?

    Vai onko se jäänyt pölyttymään kerta vilkaisun jälkeen?

    Kuitupuunkasvattaja

    S-Pankin Metsärahasto kirjoittaa puun hinnanmääräytymisestä realistisemmin:

    ”Puun ostaja määrittää kantohinnan, ja esimerkiksi rakentaminen ja sellun kysyntä vaikuttavat siihen.”

    Tietenkin se, että myyjä piirtää puumerkkinsä paperiin on jonkin tulkinnan mukaan markkinoilla tapahtuvaa hinnanmääräytymistä. Silti kun on seurannut tätä Suomen raakapuu- ja jalostekauppaa, on tuo S-Pankin määritelmä mielestäni osuvampi.

     

    mehtäukko

    Kyllä markkinat määrittelevät kantohinnatkin,Visakallo on oikeassa. Vai eikö ole tiedossa teollisuuden tuontikortti?

    Siihen ei tarvita kummoista ruudinkeksijää toteamaan firmojen omiminen korjuun logistiikka.

    Sen syyn ymmärtämiseen ei sitten humeetti riitäkään?!

    Visakallo

    On aivan sama, kuinka monta kuitupuun ostajaa Suomessa on, jos kuitupuuta on yli tarpeen. Markkinat ajavat silloin hinnan alas. Jos myyjät eivät myisi puita, voisi hinta hieman noustakin, mutta helposti käy myös niin, että tuontia lisätään tai laitoksia suljetaan. Onko tämä nyt aivan ylivoimaista joidenkin käsittää?

    mettämiäs

    ”Periaatteessa se on ihan sama mitä kuitupuuta hakkuriin ajetaan.”

     

    Ei todellakaan mene näin, mutta ihan hyvä, jos kirjoittaja on uskossaan onnellinen…

Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 390)