Isännätön raha?On tainnu Lapinlahden laitos vaikuttaa lahosmiseen vai pakkanen?

Näinköhän on Roope ja Jätkä? Pystykaupassa puunhinta ja korjuukustannukset on sama asia. Kysymys on kytkykaupasta ja korjuukustannusten piilottamisesta puunhintaan.

Onhan se kantohinta alhainen, koska korjuun kustannukset on siitä jo vähennetty ja ovat teollisuuden oman ilmoituksen (Metsäteho) mukaan yli puolet puunhinnasta, siis tehdashinnasta. Tottahan teollisuus maksaa ne kustannukset ”0malla rahalla”, mutta se raha on metsänomistajalta puukauppatilistä piilotetusti perittyä rahaa ja on nimenomaan sitä isännätöntä rahaa ja kantohinta on se jäännöshinta korjuun kustannusten vähentämisen jälkeen.

Jätkä olet aikaisemmin väittänyt korjuun kustannukset vähennettävän lopputuotteen hinnasta AINA? Koetahan tulla jätkä sieltä ja olla levittämättä väärää tietoa ihmisille, jotka läheskään kaikki eivät sitä ymmärrä.

Keskustelu tuntuu kiihtyvän ja sanan säilät heiluvat.  Keskustelusta voi herkkämielisempi päätellä, että koko metsätalous on selittämätön härdelli ja viisainta on myydä metsänsä heti pois taloudellisten vahinkojen välttämiseksi.

Jovainille kiitokset ajatuskulkusi selventämisestä ja ymmärrettäväksi se tuli, kun tutustuin vielä Lauri Vaaran viimeiseen väitöskirjaan.  Epätieteelliseksi sitä ei tosiaan voi väittää – ainakaan lukematta sitä. Väitöskirja on tarkastettu ja hyväksytty valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Harvinaisen kunnioitettava  saavutus 86-vuotiaalta. Hyvä saavutus on myös keskustelun herättäminen.

Lauri Vaara on pelkistänyt väitteensä siten, että ”pystykaupan lopettaminen palauttaisi metsänomistajat yrittäjiksi ja metsään yritystalouden elementit, palveluyrittäjät ja kilpailun”.

Kunnioitettavia pyrkimyksiä, mutta ei taida enää onnistua nykyisten metsänomistajien toimesta. Ainakaan minun autotallistani ei löydy rojun seasta metsätalouskäyttöön sopivaa maataloustraktoria. Pystykauppa on kaupunkilaismetsänomistajalle vaivattomin tapa tehdä puukauppaa.

Kilpailun lisäämisen tarpeen ovat ymmärtääkseni kaikki keskustelijat myöntäneet, joten totuutta taitaa olla Vaaran väitteessä,  että ”kustannusten minimointi ei ole 50 vuoteen ollut puunkorjuun taloudellisena tavoitteena”.  Vai onko?

Vaara ravistelee myös metsätalouden palvelumarkkinoita, jotka ovat monopolisoituneet. Varsinkin puunkasvatuksen palvelut ovat olleet metsähoitoyhdistysten monopoli.

Itsekin näen merkittävänä kilpailun lisäämiseksi yksityisten metsäpalveluyritysten kasvavan roolin. Vain siten alamme lähentyä normaalia markkinataloutta, josta on turhat valtiontuet ja monopolit poistettu. Tässä valtiontukien luvatussa maassa ei ole  kovin kauan siitä kun metsäkeskus myönsi itse urakoimilleen metsäojitushankkeille valtiontukea. Onneksi tuosta  on jo päästy eroon.

Joovaa. Sinun vaatimuksesi ja käsityksesi ovat sen suuntaisia, että vertaisin tuota ajatuskulkua tilanteeseen, että SINÄ olet töissä jossain, jossa sinun työstäsi maksetaan, mutta minä (metsänomistaja) vaadin sinun työpalkkojasi maksettavaksi minulle.

Siis metsänomistaja myy puunsa firmalle, firma korjuuttaa puutavaran tehtaalle asti, eikä maksakkaan urakoitsijoille ja liikennöitsijöille mitään, vaan maksaa kaikki kustannukset metsänmyyjälle?

Luuletko tuollaisen toiminnan pitkälle vetelevän? Voin kertoa, että pian olisi käräjätupa täynnä muitakin kuin suuren savotan tekijöitä.

Mitä ihmettä Joovaan tekisi esim tiedolla siitä, paljonko firma maksaa mistäkin työvaiheesta sen tekijälle? Minä voin kertoa, että ei maksa liikaa.

A. Jalkaselle: Toivottavasti olemme ainakin lähempänä markkinataloutta.

Markkinataloudessa on muuten se ongelma, että usein joutuu toimimaan epätäydellisen informaation varassa – niin metsänomistajakin. Päätökset eivät voi olla silloin aina täysin rationaalisia.

Esimerkkinä käyköön tuo MHY:n korjuupalvelu, jota olen itse kerran käyttänyt useamman tilan harvennukseen. Epätäydellistä informaatio oli sikäli, että en saanut etukäteen mitään täsmällisesti eriteltyä hintatarjousta. Myyntihinnoista (kymmeniä ostajia) sitä ei voi ilmeisesti etukäteen saadakaan ja taisi sama ongelma olla korjuuyrittäjienkin (kaksi) osalta. Enemmän siinä luotettiin vuosikymmenet tuttuun MHY:n asiantuntijaan. Sanottakoon, että lopputulos taloudellisesti oli suhteellisen hyvä ja metsät tuli harvennettua. Metsänomistajan vaivannäkö ja ajankäyttö jäi kohtuulliseksi. Asiakassuhde MHY:nkin kanssa jatkuu.

Metsänhoitopalveluissa informaatio on epätäydellistä sikäli, että metsänhoitoyhdistyksillä on aikamoinen markkinoinnin ylivoima verrattuna yksityisiin metsäpalveluyrityksiin.