Keskustelut Puukauppa Kokemus metsänhoitotöiden ja puukaupan kilpailutuksesta

Esillä 10 vastausta, 361 - 370 (kaikkiaan 390)
  • Kokemus metsänhoitotöiden ja puukaupan kilpailutuksesta

    Merkitty: 

    Yhtymämme päätti tehdä leimikon ja kilpailuttaa se mhy:n toimesta. Tarjouskilpailun jälkeen  tarjouksia oli vain 2 mhy:n korjuupalvelun ja metsäyhtiön tekemä. Neuvoja suositteli korjuupalvelua, hinnoissa ei ollut juurikaan eroa. Olimme taipuvaisia tekemään kaupan suosituksen mukaan, mutta kauppa jätettiin vielä auki. Muutaman viikon kuluttua tuli valmiit kauppakirjat ja pyytämättä sopimus uudistamistöistä. Kysyimme neuvojalta näistä töistä kun ei niistä ollut aiemmin puhetta. Pyysin kilpailuttamaan myös hoitotyöt, mutta  niitä ei kuulemma voisi kilpailuttaa.  Pyysin itse tarjouksia uudistamistöistä ja 3ha:n alasta sain 587€ halvemman tarjouksen toiselta toimijalta ja ilman mitään toimitusmaksuja eli säästö jopa 700€.

    Kilpailutuksen helppouden innoittamana pyysimme myös leimikosta suoraan tarjouksia puunmyyjiltä. Tällä kertaa saimme niitä 4. Jo aiemmin tarjonnut yhtiö tarjosi uudestaan ja paremmin. Korjuupalvelun tarjous oli jo olemassa. Kaikki 4 tarjousta oli nyt selvästi parempia kuin korjuupalvelun tarjous ja lisäksi mhy olisi perinyt vajaan euron/m3 kuluja kilpailutuksesta yms. Päädyimme kauppaan yhtiön kanssa, jolta otimme myös uudistamistyöt vaikka se oli niissä vasta toiseksi halvin. Ihmettelyyn miksi kk aiemmin yhtiö ei tehnyt tarjousta lainkaan, vastaus oli: Valtakirja leimikoista pitkässä juoksussa jokainen ostaja saa keskimäärin oman osansa ja jos ostajia on esim 5 niin keskimäärin joutuu tekemään 4 turhaa maastokäyntiä ja tarjousta eli käyttämään noin 2 työpäivää niihin. Syntyneet turhat kustannukset on vähennettävä hinnoista ja kun puuta saa ostettua muutenkin niin ei tarjoileminen suuresti kiinnosta. Suoraan ostamalla ei tule ylimääräisiä kuluja ja puustakin voi silloin maksaa paremmin.

    Itse kilpailuttamalla leimikon hinta nousi n. 1400€ metsänhoitotyöt halpeni 450€ ja mhy kuluista säästyi n. 500€. Yhteensä valtakirjalla olisimme hävinneet lähes 2500€. Pienenä lisänä vielä yhtiö maksoi pienen puukauppabonuksen joka pudotti  lopullisia uudistamiskuluja vajaalla 200 eurolla.

    Varmasti monenlaisia kokemuksia ja tarpeita, mutta näin meillä. Eniten meitä häiritsi se, että uudistamistöitä ei olisi saanut kilpailuttaa. Se sai meidät liikkeelle asiassa ja kannatti kyllä.

  • Pete

    Ihan reippaan kokoinen leimikko, noiden lukujen valossa kuusipuuta pinoon noin 3000 mottia.

    Jean S

    Niin jos nyt ei ole vielä tullut selväksi, niin allekirjoittanuthan on siis siviilissä lakimies ja katsoo asiaa siitä näkökulmasta.

    Katkontariitahan on tavallinen käräjäoikeuteen menevä riita-asia, jos kyse ei ole petosrikoksesta, ja yleensä sopimuksiin liittyviä asioita poliisi ei tutki eikä syyttäjä syytä. Riita-asiaa käsiteltäessä molemmat osapuolet esittävät vaatimuksensa, niitten perusteet ja todisteet, ja tuomari(t) arvioivat, kumpi oli oikeassa.

    Riita-asiassa sovinto on sallittu ja jutuista isohko osa sovitaan. Joissakin asiaryhmissä tuomioita saadaan nykyään aikaiseksi jopa liian harvoin, koska tuomioitten kautta voidaan nähdä, missä oikeuskäytäntö on niin sanotusti menossa.

    Puukauppa-asioissa on kolme ongelmaa. Ensimmäinen on se, että puut silppuava taho hallinnoi lähes kaikkea asiaan liittyvää tietoa ja pystyy tarvittaessa huijaamaan. Puun myyjän on käytännössä hyvin työlästä tai kallista saada aikaan riittävä epäilys siitä, ettei esim. motolista olisi aito tai ettei ”olisi puitu listan ohi”.

    Toinen ongelma on se, että todistusaineisto eli puut tuppaavat myös katoamaan aika nopeasti ja niiden uudelleen yhdistelemiseen ei myöskään ole resursseja juuri kenelläkään.

    Kolmas ongelma on se, että puukauppasopimukset ovat veteliä eli käytännössä puun ostaja ei sitoudu katkomaan tasaisesti eri pituuksia. Käsittääkseni puun ostajat eivät ole millään tavoin sitoutuneet katkomaan puuta myyjän kannalta edullisimmalla tavalla. Korjatkaa, jos olen väärässä. Sopimukseen vetoavan osapuolen pitäisi pystyä näyttämään toteen, että näin on sovittu. Vaihtoehtoisesti voi yrittää osoittaa, että puukauppasopimuksen laatijan käyttämä vakioehto on yllättävä ja ankara, mutta tilanne vaikuttaa aika stabiililta, joten hankala siihenkään on vedota.

    Jos puunostajayhtiö pelkäisi tilannetta, se todennäköisesti sopisi jutun ja maksaisi vastapuolen sekä tyytyväiseksi että hiljaiseksi. Jos puunostajayhtiö uskoisi voittavansa juttunsa, se hakisi mielellään ennakkotapauksen käräjiltä, jolla pyrkisi vahvistamaan omaksumansa linjan ”oikeudenmukaisuutta”. Näihin uskoihin ja pelkoihin vaikuttaa sitten moni asia, vaikkapa se, millaiset rahkeet vastapuolella on. Lisäksi pientä filunkia voi tehdä ”vahingossakin”.

    Odotan tosiaan itsekin jännityksellä sitä, että saataisiin aihepiiristä hyviä juttuja käräjille. Ikävää vaan, että jotkut joutuvat maksumieheksi.

    Todistelun kehittämisen kannalta olisi esimerkiksi mielenkiintoinen kysymys, voisiko puun myyjä esimerkiksi asettaa oman videokameransa metsäkoneeseen valvonnan helpottamiseksi tai seurata kaatotyötä dronella. Turvallisuussyistä ja mahdollisesti muistakin syistähän lähelle meneminen on kielletty.

    Ymmärrän, että täällä on myös vanhan kansan henkilöitä, jotka käyvät ”valvomassa” hakkuuta, mutta olen jotenkin sen verran kyyninen, että tiedostan, että osa valvonnan vaikutuksista voi hävitä takavalojen kanssa samaan aikaan ja että itselläni ei ole resursseja istua puutarhatuolissa metsässä kyttäämässä ja odottelemassa, että muutaman päivän hakkuu menee ohi. Korjatkaa myös, jos olen väärässä, mutta eikö motokuskin kannata katkoa mahdollisimman paljon kuitua, koska siitä sai paremmin työpalkkaa?

     

    Puuki

    Oikeassa olet . Puun ostajat voi puutavaralajittaisessa katkonnassa  pystykaupassa itse päättää katkonnasta omien tarpeidensa mukaan. Melko olemattomat mahdollisuudet jälkikäteen myyjillä osoittaa mahdolliset katkontapoikkeamat isommassa mittakaavassa.

    Kuidun katkonta on  kuitupuuta käyttävillä firmoilla motokuskeille kannattavampaa kuin tukin teko.  Voi olla poikkeuksiakin taksoituksessa, en mene varmaksi sanomaan, mutta ainakin yhden firman osalta tiedän että näin on, ja luultavasti muilla on sama käytäntö.

     

    Toimituskauppoissa on joillain toimijoilla sopimuksessa , että raakkien huonomman hinnan ottaa korjuufirma omaan piikkiinsä, toisilla taas hintaeron maksaja on myyjä tehdas(saha)mitan jälkeen.

    A.Jalkanen

    https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsä/artikkeli-1.226827

    Katkontahavaintoja ja kysymyksiä illan keskusteluun voi lähettää lehteen (MT:hen).

    suorittava porras

    Kannattaa pitää kirkkaana mielessä , että vain täysin keskenään identtisissä  olosuhteissa voi verrata luotettavasti katkonnan oikeellisuutta . Arvioijan on myös käytännösdä nähtävä toimenpide alusta loppuun puu puulta . Jos näin ei ole , voidaan vain spekuloida. Vallalla oleva tapa tuntuu olevan verrata arviota toteutuneeseen . Mielellään luotetaan kuitenkin enemmän arvioon , kun todellisen tilanteen tuottamaan tulokseen.

    Eri firmojenkin vertailu keskenään on ontuvalla pohjalla. Varsinkin , kun verrataan saha-tai kuitufirmojen katkontaa keskenään. Sahafirmat ostavat luonnostaan hyvät ja tukkivaltaiset leimikot , selluyhtiöt puolestaan muutakin , joihin sahafirmat eivät koske pitkällä tikullakaan . Tänä päivänä järeitäkin puustoja hakataan heikon laadun vuoksi kuiduksi , mutta metsäsuunnitelma ei valitettavasti tuota tietoa puiden laadusta . Odotukset voivat tämän vuoksi olla liian korkealla ennen hakkuutapahtumaa.

    Pete

    Jean S:n idea jatkuvasta videokuvauksesta on hyvä. Tekniikka ja tallennuskapasiteettihan tämän mahdollistaa ja investointikustannukset ovat muutaman satasen luokkaa. Sinne vaan ”goPro” kuvaamaan kouraa ja toinen mittalaitteen lukemia niin siinähän on kaikki tarvittava. Saattaapi vaan olla, että vaikkapa motokuskit nostavat äläkän ja vetoavat omaan yksityisyydensuojaansa jne. Ja tuskin kukaan muukaan asiasta varsinaisesti innostuu.

    Pete

    Suorittavalle sen verran, että järeä puu pitää katkoa tukiksi jos sen laatuvaatimukset täyttyy oksien koon, suoruuden ja lahon osalta. Puu saa olla vaikka kuinka höttöä niin tukiksi se pitää mitata oli ostaja sitten kuka hyvänsä. Ostajan mahdollisuutta tutustua ostokohteseen tuskin koskaan rajataan, vai oletteko kuulleet tällaisesta? Yhtiöiden metsissä tietysti voi mellastaa omistajan antamien ohjeiden puitteissa vapaasti.

    A.Jalkanen

    Kun apteerausmatriisi on optimoitu ostajan eikä myyjän tarpeiden mukaan, myyjän optimi ei toteudu aina. Mhy:n katkontavertailussa ennustetaan aiempien vastaavien puustojen ominaispiirteiden (keskirungon järeys?) ja toteutuneiden katkontojen yhdistelmällä kullekin ostajaehdokkaalle katkontatulos.

    Voihan sitä videoida, mutta tarvittava mittaustieto olisi jo olemassa moton tietokoneen muistissakin, jos se vain otettaisiin sieltä ulos. Ts. rungon tukkiosan tilavuus – katkottujen tukkien tilavuus – raakit = metsänomistajan häviö.

    Jätkä

    Suorittava on siinä oikeassa, että leimikosta tehty arvio on VAIN ARVIO, johon vain hölmö luottaa. Niin puutavaran kokonaismäärä, kuin puutavaralajien suhteet ovat kuin veteen piirretty viiva.

    Jos kuvitellaan tilanne, jossa useampi ostohenkilö on käynyt tekemässä tarjouksen ja laittaneet siihen puutavaralajimäärätt, kaikilla erilaiset – niin varsinainen ääliö on se, joka tekee kaupat sillä perusteella, että joku ostaja on luvannut tukkia kaikkein eniten.

    Jos leimikko on pystymitattu ammattitaitoisten pystymittaajien toimesta, on puun kokonaismäärä jämpti, mutta hajontaa on edelleenkin tavaralajien kesken.

    Kouran läpi mentyään puu on mitattu tarkasti ja silloin ratkaisevassa osassa on käyttöön annetut pituudet / mitat, joiden avulla tukki otetaan tarkkaan talteen – taikka pilataan.

    Kyllä metsurikurssin ja MTI-kurssin oppilaiden kanssa piti joskus kysyä: -Miksi Helvetissä olet katkonut tämän näin?

    Kuen myös kaadon jälkeen: -Miksi Jumalauta olet kaatanut tämän puun tuohon – Kaikki oksat pettävät valmiit pölkyt, hirveä oksatyö…

    Joskus moton kuljettaja tekee rungon kannalta täysin väärän ratkaisun. Tilanne on niin nopea, että yhteys opettajan ja oppilaan välillä pitää olla koko ajan kunnossa.

    Valitettavan usein Kurun opettajat ovat paneutuneet vain tekniikkaan, eivät perusta työn jäljestä vähääkään, jopa puolustelevat vääriä ratkaisuja.  meillä oli kaiken perustana Työn jälki. Sekä hakkuussa, että jäävässä harvennusmetsässä.

    Nytkin erittäin vaativaaksi tunnetulla lähiurakoitsijalla olevat työharjoituksessa olevat oppilaat (3 kpl) halutaan töihin heti, kun valmistuvat. Muutama vuosi sitten hän palautti pojat muutaman päivän näytön jälkeen.

    Jos leimikossa on yksi väärin katkaistu tukki, on siellä yksi sellainen liikaa!

    metsä-masa

    Videointi mahdollisuutta voi olla hankala saada luvalliseen käyttöön, koska tukkitaulukoiden saantikin oli kovin epävarmaa ja taisipa olla osalla ostajista jyrkkä kielto niiden tulostamiseen metsänmyyjälle

Esillä 10 vastausta, 361 - 370 (kaikkiaan 390)