Eiköhän erikoispuumarkkinat ole varattu. Tuleehan niitä ns. ”hyviä tarjouksia” yhtiöiltä. Tuntuvat olevan laadukkaitakin ja maksukykyisiä yhtiöiden välisiä sopimuksia, joista on varaa maksaa metsänomistajallekin jotain, jopa senttejä erikoiskatkonnasta ja toimitusosoitteista, joista ei kerrota metsänomistajalle. Tyvistä jopa euroja. Ettei vaan ole tiimeistä jotka harrastavat, mutta sehän on asia, jota ei saa ääneen lausua.

Aika sairaalta kuulostaa ajatuskin, että puutavaran ostajan olisi tehtävä selkoa siitä, Mihin, Kenelle ja Mihin hintaan puuta toimittaa.

Jokaisella olisi mahdollisuus tehdä samaa, mutta kun ei eväät riitä. Ei riitä tyypillä, joka ei pysty muuhuh kuin kadehtimaan ja huokailemaan:”Joovaan” (kyllä vaan).

Sanotaan, että ”ne on eri miehet, jotka ruumiita tekee, ja eri miehet jotka niitä pesee”. Joovaan ei pysty kumpaankaan.

Sanoisin, että liian helpoksi on tehty bisneksen teko metsänomistajan puilla ja sen valvominen on vaikeaa. Läpinäkyvyys puuttuu. Puukauppa on luottamuskauppaa, mutta kaikki eivät sitä noudata.

Yhtään et tiedä mihin kenelle ja mihin hintaan rekkakuorma lähtee, onko kuutioissa mukana tai onko muuten sopimuksen mukainen.

Valitettavasti puukauppasopimusten vastainen toiminta on yleistä, väittäisin jopa maan tavasta. Harmaat puumarkkinat on olemassa ja niitä käytetään.

Sahoille on kuitupuu ollut jonkinasteinen riesa aina. Nyt kun sellumarkkinoilla olisi kannattavaa puuhailla, pitäisi sen alkaa näkyä jo kuitupuun kantohinnoissakin.

Edelleenkin on virhe myydä sokeasti kaikki puutavarat yhdelle ja samalle yhtiölle, pitäisi käyttää hyväkseen yhteismyynnin tapaisia suurempia kokonaisuuksia, joissa jopa kaikille lajeille olisi eri ostajat. Silloin hinnoittelu olisi selvä kaikille myyjille.

Voi hyvänen aika, jos minä myyn perunasatoni ostajalle, ja tämä maksaa niistä sovitun hinnan, niin alkaisinko sen jälkeen kytätä, minne ne perunat menevät ja  mitä niistä tehdään! Jos kasvatan muutaman sonnin ja laitan ne teurasautoon, niin sen jälkeen ostaja tekee niille tasan tarkkaan mitä haluaa. Tai jos myyn taloni tai asuntoni, ja saan niistä sovitun hinnan, niin turha on mennä sen jälkeen puuttumaan siihen, ketä niissä asuu ja minkälaista elämää viettää. En tiedä, mikä on Jovainin todellinen motiivi, mutta perin outoja asioita hän täällä esittää. Puukauppasopimuksessa on aina teksti siitä, missä vaiheessa puiden omistajuus siirtyy myyjältä ostajalle. Jos rahatkin tulevat vielä sovitusti tilille, niin pulinat pois!