Keskustelut Puukauppa Kokemus metsänhoitotöiden ja puukaupan kilpailutuksesta

Esillä 10 vastausta, 281 - 290 (kaikkiaan 390)
  • Kokemus metsänhoitotöiden ja puukaupan kilpailutuksesta

    Merkitty: 

    Yhtymämme päätti tehdä leimikon ja kilpailuttaa se mhy:n toimesta. Tarjouskilpailun jälkeen  tarjouksia oli vain 2 mhy:n korjuupalvelun ja metsäyhtiön tekemä. Neuvoja suositteli korjuupalvelua, hinnoissa ei ollut juurikaan eroa. Olimme taipuvaisia tekemään kaupan suosituksen mukaan, mutta kauppa jätettiin vielä auki. Muutaman viikon kuluttua tuli valmiit kauppakirjat ja pyytämättä sopimus uudistamistöistä. Kysyimme neuvojalta näistä töistä kun ei niistä ollut aiemmin puhetta. Pyysin kilpailuttamaan myös hoitotyöt, mutta  niitä ei kuulemma voisi kilpailuttaa.  Pyysin itse tarjouksia uudistamistöistä ja 3ha:n alasta sain 587€ halvemman tarjouksen toiselta toimijalta ja ilman mitään toimitusmaksuja eli säästö jopa 700€.

    Kilpailutuksen helppouden innoittamana pyysimme myös leimikosta suoraan tarjouksia puunmyyjiltä. Tällä kertaa saimme niitä 4. Jo aiemmin tarjonnut yhtiö tarjosi uudestaan ja paremmin. Korjuupalvelun tarjous oli jo olemassa. Kaikki 4 tarjousta oli nyt selvästi parempia kuin korjuupalvelun tarjous ja lisäksi mhy olisi perinyt vajaan euron/m3 kuluja kilpailutuksesta yms. Päädyimme kauppaan yhtiön kanssa, jolta otimme myös uudistamistyöt vaikka se oli niissä vasta toiseksi halvin. Ihmettelyyn miksi kk aiemmin yhtiö ei tehnyt tarjousta lainkaan, vastaus oli: Valtakirja leimikoista pitkässä juoksussa jokainen ostaja saa keskimäärin oman osansa ja jos ostajia on esim 5 niin keskimäärin joutuu tekemään 4 turhaa maastokäyntiä ja tarjousta eli käyttämään noin 2 työpäivää niihin. Syntyneet turhat kustannukset on vähennettävä hinnoista ja kun puuta saa ostettua muutenkin niin ei tarjoileminen suuresti kiinnosta. Suoraan ostamalla ei tule ylimääräisiä kuluja ja puustakin voi silloin maksaa paremmin.

    Itse kilpailuttamalla leimikon hinta nousi n. 1400€ metsänhoitotyöt halpeni 450€ ja mhy kuluista säästyi n. 500€. Yhteensä valtakirjalla olisimme hävinneet lähes 2500€. Pienenä lisänä vielä yhtiö maksoi pienen puukauppabonuksen joka pudotti  lopullisia uudistamiskuluja vajaalla 200 eurolla.

    Varmasti monenlaisia kokemuksia ja tarpeita, mutta näin meillä. Eniten meitä häiritsi se, että uudistamistöitä ei olisi saanut kilpailuttaa. Se sai meidät liikkeelle asiassa ja kannatti kyllä.

  • Jovain

    Empä oikein muutakaan osaa sanoa kuin otan osaa, niin Sinun kuin omastakin puolestani. Olihan tuolla aiemmin Goofyn esimerkissäkin korjuun osuus 63 %, ilmoittamillaan hinnoilla ja joka vastaa tehdashintaa 40 euroa kuitupuulla.

    Löytyy tuosta hakemalla ainakin vanhaa puutavaran korjuun kustannustietoa. Luonnonvarakeskuksen ja Metsätehon tilastoja, joista vapaasti suomentamalla voi päästä suuntaa antaviin tuloksiin.

     

    A.Jalkanen

    Muisti pelaa pätkittäin. Tästä on varmasti keskusteltu ennenkin, mutta ratkaisua en muistanut, ennen kuin kirjoitin MT:hen Tomi Salon mielipiteeseen kommentin. Näinhän se meni: jos metsänomistaja haluaa hänen leimikkoansa kilpailutettaessa tarjouksen myös mhy:n korjuupalvelulta, se tehtäisiin ja luovutettaisiin ensin puun myyjälle, ja vasta sitten pyydettäisiin tarjoukset muilta ostajaehdokkailta. Tämä menettely on varmasti mahdollista toteuttaa myös Kuutiossa.

    pihkatappi

    Mitä suurempi leimikko, missä kertyy mahdollisimman monenlaista ja erilaista hyvälaatuista puutavaralajia, sitä paremmat edellytykset korjuupalvelulla on onnistua. Vai minne kannattaa myydä leimikko, missä on rekkalasteja virheettömiä laatutyviä koivusta ja männystä, sekä pikkutukki harvennuskuvio ja vielä muutama rekkalasti pyväitä. Eli jos Mhy välittää kaikki parhaisiin osoitteisiin, niin melkovarmaan viivan alle jää enempi, kuin jos myyt kaiken pystyyn milletahansa perusostajalle.

    Kuituleimikko, tai perus päätehakkuu voi olla kannattavin myydä suoraan sellufirmalle tai sahalaitokselle. En usko että Mhy:n korjuupalvelu mikään rahantekoautomaatti on, ts. puutavaraa ostavat firmat haluavat korjuun itselleen ja Mhy:n asema on varmasti hinnoiteltu tiukaksi. Tuo olisi tietysti läpinäkyvää, että korjuupalvelun hinta paljastetaan ensin ja sitten vasta kysytään tarjoukset kaikilta alueen puunostajilta.

    A.Jalkanen

    Mutta miten korjuupalvelu voi tarjousta tehdessään tietää, että se saa pihkatapin luettelemat jakeet kaupaksi ja mihin hintaan se saa ne kaupaksi, ellei sillä ole valmiina takataskussa toimitussopimusta? Jos hintariski tulee mhy:lle, silloin myyjä ei saa parasta hintaa, koska välittäjälle voi tulla takkiin, kun hyviä kauppoja ei synnykään. Olisiko paras hintataso löydettävissä siten, että puun välittäjä saisi jokaisesta erästä tietyn euromääräisen välityspalkkion? Jos palkkio olisi prosenttipohjainen, välittäjällä olisi vielä lisäkannuste etsiä paras ostaja jokaiselle jakeelle, kuten edellä on kuvattu.

    pihkatappi

    Vahvoilla yhdistyksillä on toimitussopimuksia. Mutta eihän noita erikoispuulajien ostajia jokapaikassa ole, metsäfirmat pitäneet huolen ettei Mhy pääsisi rellestämään puukaupassa.

    Mitä tulee tuohon etukäteiseen korjuupalvelun hinnoitteluun, niin sehän söisi sitä kannattavuutta, kun kaikki leimikot pitäisi tarkasti tutkia, mitä puutavaralajeja sieltä tulee ja suurinosa työstä olisi hykkaanheitettyä aikaa. Mutta jos Mhy:n toimihenkilö tuntee palstan todella hyvin, eli tehnyt MTS:n ja osaa asiansa, voi kertoa luotettavasti kannattaako heidän korjuupalvelunsa tässätapausessa. Niinhän se oli, että puukauppa perustuu luottamukseen. Mikään firma ei hae leimikosta eri putavaralajeja niinkuin luottomies, joka osaa sanoa ne ulkomuistista tai isäntä joka tietää mitä metsässä on ja vääntää sitten kaupat niin että kaikki jakeet saavat oikean osoitteen, eli vaikkapa yhteistyössä Mhy:n kanssa.

    Jovain

    Huonosti toimii metsänomistajien ja puunostajien yhteistoiminta korjuun osalta. Puukauppa toimii, mutta siihen ne tuppaavat vaihtoehdot jäämään korjuun osalta. Vaikea on ymmärtää, että metsänomistajan on kysyttävä itseltään (Mhy), voisiko saada tarjouksen omista puistaan ja vielä varmuuden vuoksi kysyttävä puun ostajalta, sopiiko järjestely. Jos ei sovi, mikä olisi sitten se paras euromääräinen välityspalkkio.

    Eikö olisi yksinkertaisempaa, niin kuin tuossa todetaan, mo/Mhy tarjota puuta sen mukaan, mitä tietävät metsässä olevan, kysynnän ja tarjonnan mukaan.

    Ymmärrän hyvin, että teollisuus on hidas joustamaan, säilyttävät määräysvaltansa ja metsänomistajat otteessaan, mutta tulisi heidänkin joustaa, avata laajemmin korjuun mahdollisuuksia metsänomistajille.

    Tolopainen

    Niin pitäisi Satamatkin avata kilpailulle. Mutta sinne ei pääse töihin muut kuin satamaoperaattorin työntekijät, joiden pitää olla AKT:n jäseniä. Muuten voisi käydä omista tukeista tehdyn sahatavaran siirtämässä laivaan, siinäkin menettää muutaman euron.

    A.Jalkanen

    Jovainin haluamaa markkinointia voidaan tehdä/tehdään jo nyt. Jos leimikon suunnittelu tehdään mhy:n toimesta, kyllä kokenut toimihenkilö näkee erikoispuut ja voi lisätä ne tarjouskilpailun lisätietoihin. Mahdolliset ostajat näkevät ne Kuutiosta.

    Jätkä

    Kun meillä ison viiluntekijän edustaja uhosi, että he ostavat kaikki erikoistyvet, jotka tulevat hankinta-alueelta myyntiin ja autotien varteen, hän toivoi, että hankintaorganisaatio hoitaisi homman.

    Tuollaisessa valkkaamisessa MHY olisi ihan paikallaan ja siellä voisi olla taitoa valkata kriteerit täyttävät puut sitä varten.

    Saksan ja Ranskan Tammi / Pyökkimetsissä on laatupuut numeroitu ja rekisteröity, sekä merkitty karttaan. Asiakas ostaa koko puun ja siitä haetaan se osa, jonka hän haluaa.  Loppu voi jäädä metsään, josta sen voivat polttopuun tai hakepuun tekijät korjata pois.

    Miksi suomessa ei esim huippulaatuisia männyntyviä kerätä ja myydä huippuhintaa maksaville asiakkaille? Korkealaatuinen mänty on todella kysyttyä, eikä sitä kasva muualla kuin pohjoisella havupuuvyöhykkeellä. Sitä ei synny sormijatkoskoneessa.

    Reima Ranta

    Puukaupan pelisäännöt vain sellaisiksi, että kuka hyvänsä voi kilpailuttaa leimikkonsa. Mitään kikkailuja ei tarvita. Toimivia markkinoita ei voita mikään.

    Sama koskee koko metsätaloutta. Kaikki omia intressejään ajavat saalistajat heikentävät vain alan kannattavuutta. Puun väkisin tuottamisen, muka kansantalouden edun nimissä, olisi pitänyt jo ajat sitten luopua. Ne ovat juuri niitä muka hyviä tarkoituksia, jolla tie helvettiin on kivetty. Se, että metsänomistajan tappio on kansantalouden etu, on hölynpölyä. Kuka sellaisen on osoittanut? Mitään epäillystä ei ole siitäkään, etteikö tehokkuutta aidosti parantava tutkimustieto näin parhaiten siirry tuotantoon.

    Kilpailu takaa tehokkaimmat menetelmät, tehokkaimman toiminnan, tehokkaimman tilanmuodostuksen, parhaimmat edellytykset pärjätä kansainvälisessä kilpailussa jne.

Esillä 10 vastausta, 281 - 290 (kaikkiaan 390)